perjantai 20. huhtikuuta 2018

Ihana kevät


Mukavaa joka kevät nähdä, kuinka tutut kasvit tulevat lumen alta esiin. Viherpeukaloa minulla ei ole. Ihan tavalliset peukalot vain. Rukoilen ja toivon aina, että ruusut selviävät talvesta ja pärjäävät sitten kesän vedellä ja parilla lannoituksella. Nyt leikkasin ne näppituntumalla. Ruopsuttaminen omassa pikkupuutarhassa on rentouttavaa.

Tässä yksi niistä pikkukavereista, jonka takia automme oli tässä pari viikkoa korjaamolla. Lähdimme yksi päivä omasta pihasta ja ehdimme ajaa vain sata metriä, kun orava juoksi tielle. Mies jarrutti, jolloin taaksemme ehtinyt kuorma-auto pamautti peräämme. Orava vilisti teilleen, mutta meidän autoomme piti uusia koko takaluukku ikkunoineen. Onneksi kuorma-auton vakuutus maksoi lystin.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Ensimmäiset keväällä


Vasta tänään näin ensimmäisen leskenlehden. Peippo sen sijaan on laulanut jo jonkin aikaa pihapuussa. On vaikeaa olla vain kotona. Saimme kaiken lisäksi flunssan ja mies jopa keuhkoputkentulehduksen. Tässä sitä on sitten köhitty.


tiistai 3. huhtikuuta 2018

Figge*


Mikä ilo nähdä kotipihassa ensimmäiseksi tutut tiklit ja muuttomatkalta palannut sepelkyyhky. Lunta on takapihallamme vielä paikoin puoli metriä, mutta pian se sulaa. Tytär on pitänyt mustarastaistamme sillä aikaa huolta, joten niitäkin on ainakin kymmenen hyppelemässä.

Figge-sydämessä ailahti lämpimästi, kun paluulennolla Finnairin lentokapteeni kuuluutti, että nyt lennetään Koti-Suomeen. 

*) Tanskalaisten hygge on menneen talven lumia. Nyt on muotia olla suomalaisittain figge. Näin Suomen Kuvalehti kertoo.


maanantai 2. huhtikuuta 2018

Tuhatkaunoja ja muuta elämää

En pidä seiniin ja siltoihin tehdyistä töherryksistä, mutta jotkut ovat kauniita.

Gänseblümchen.


Kääntäjän painajainen. Loputtomia tekstejä edessä eikä ulospääsyä tahdo löytyä.

Alimmat kuvat Kleist-museosta.

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Pitkäperjantai


Tänne oli luvattu huonoa ilmaa ja kaikki puhuivat kurjista pitkäperjantai-ilmoista. Rügenin saarellekin oli jopa kuulemma satanut oikea kerros lunta. Heräsin viideltä ja siinä kahvia juodessani aamu valkeni hiljalleen ja taivaalle nousi punainen, valtava aurinko. Mietin, että tuon täytyy ennustaa todella huonoa säätä.


Mutta ei. Maailma oli edelleen paikallaan ja aurinko paistoi. Tuulihaukka istui katon rajassa, varikset ja pulut touhusivat omiaan, harakat olivat pesällään. Päivästä tulikin mitä kaunein, yli 10 astetta lämmintä. Kävimme läheisessä kirkossa jumalanpalveluksessa ja sen jälkeen ajoimme eräälle toiselle kirkolle.


Paikallislehdessä eilen kerrottiin, että Adebar-haikara on palannut jälleen kotipesälleen kirkon viereen ja odottelee siellä rakasta puolisoaan.


Pitihän tuo ihme nähdä. Adebar lensi matalalla ihmisistä välittämättä pesälleen ja tarkasteli sieltä kuninkaallisesti lähiseutua.


Lämmin ilma sai muutenkin eloa viime päivät sadepäivistä kärsineeseen kaupunkiin. Joutsenet olivat kyllä kärvistelleet kaikki säät omalla pikkuniemellään Puolan puolella Oderia. Mutta lokit olivat olleet poissa. Nyt ne palasivat suurin parvina.


Joelle ilmestyi myös valtavia vesibusseja ja rantakadulla urheimmat lenkkeilivät jo lyhyissä housuissa ja T-paidassa.


torstai 29. maaliskuuta 2018

Air show


Lisäsin nämä kaksi ylimmäistä kuvaa alla olevaan tarinaan. Otin ne juuri äsken. Ehkä joku osaa sanoa, mikä haukka on kyseessä. Se tuli nyt aivan lähelle aivan kuin se olisi ollut utelias, kuka ikkunan takana oikein on.


Eilen saimme nähdä varsinaisen ilmailunäytöksen. Ilmassa väreili jännitystä ja pulut olivat pudota räystäältä kurkotellessaan tapahtumia.

Tämä vanha tiilirakennus ja sitä reunustava puurivistö näkyy suoraan kulmaikkunastamme. Eilen siitä välistä syöksyi yhtäkkiä kaksi pientä haukkaa suoraan ikkunaamme kohden, väisti salamannopeasti ja syöksyi pystysuoraan ylös kattojen päälle.


Variksetkin unohtivat hetkeksi harakanpesän. Näytös oli niistä niin mahtava. Pian ne olivat mukana leikissä ja syöksyivät haukkojen perään. Edestakaisin seinän ja puiden väliin jäävää tuulitunnelia pitkin.


Seisoin tietenkin kamera ojossa ikkunan luona, mutta haukat kiisivät sellaista vauhtia, ettei niistä saanut muuta kuin pyrstön vilahduksia kuvaan. Ne eivät näyttäneet edes pelkäävän ikkunan takana seisovaa, vaan kisailivat tai metsästivät - en tiedä kumpaa - välillä kymmenen sentin päästä ikkunalasista.


Viimein toinen haukoista istuutui katon päälle ja sai heti naakat kiusaamaan itseään.


Varikset sen sijaan näyttivät olevan kaveria haukkojen kanssa. Mukavaa vaihteluahan se oli kiitää ilmojen halki kuvitellen olevansa yhtä taitava kuin haukat. Välillä sitten vedettiin henkeä yhdessä. Taidettiin siinä jotain rupatellakin. Sisälle asti kuului haukan kimeä ääni.

Harakat olivat varmasti tyytyväisiä siitä, että varikset saivat muuta ajateltavaa. Pesän ympärillä näyttää nyt rauhalliselta. Haudonta on aivan varmasti käynnissä. Toinen harakoista ei enää poistu pesästä.

Näillä uutisilla onkin mukava toivottaa hyvää pääsiäistä kaikille!


keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Lumisade


Tänään lunta ja räntää satoi sakeasti kummallakin puolella siltaa. Ei kuitenkaan jäänyt maahan.



tiistai 27. maaliskuuta 2018

Kurkia matkalla


En tiedä, mitä tämä köynnöskasvi on, jota täällä rönsyää vähän kaikkialla ja ahmii jopa puut sisäänsä.


Kävimme iltapäivällä kävelemässä Oderin vartta kulkevaa pyörätietä, jota pitkin voisi huristella noin 200 km matkan.


Samalla etsimme tietenkin kaikki reitin varrella olleet geokätköt. Yhdessä paikkaa pyllistellessämme mies ilmaantui hymyillen viereemme. Vaikka tämä on kaupunkia, kaikki vastaantulijat tervehtivät ja niin tämäkin mies. Oli pakko selittää jotakin ja siitä sukeutui pitkä keskustelu geokätköilystä paikallisiin omenoihin ja säästä puutarhanhoitoon. 



Taivaalla lensi suuri kurkiparvi. Varmasti matkalla Suomeen. Lähetin terveisiä niiden mukana.

Osa kurjista pesii täällä. Niitä näkyi vähän siellä sun täällä, mutta niin kaukana ja arkoina, ettei niistä tämän parempia kuvia saanut.


Hieman alakuloiselta näyttää vielä. Nautin silti näillä laajoilla joenvarsiniityillä vaeltelusta. Harvoin tulee kukaan vastaan. Linnuille varsinainen paratiisi.

 Vedentaso Oderissa on 236 cm (kakkonen jostain syystä katosi kuvanottohetkellä). Ilma 9,3 astetta ja vesi 5,6.



Tästä taas asunnolle kahvia keittämään. Harakanpesästä voin kertoa sen verran, että sydän on ihan särkyä sitä touhua katsoessa.

Eilen herra harakka toi pitkän ja paksun oksan, eikä tahtonut saada sitä millään aseteltua kunnolla pesään. Rouva harakka hermostui ja sieppasi oksan ja paiskasi sen pesän laitaan: "Tämmöinenkin piti tähän nyt tuoda!" se harmitteli "aivan liian suuri". Herra harakka näytti aivan selvästi nololta.

Hieman myöhemmin tulivat varikset ja alkoi hirveä sota. En tiedä, onko pesässä jo munia, mutta varikset vaanivat sitä koko ajan. Avasin ikkunan ajaakseni varikset pois, mutta silloin pelästyivät harakatkin. Hetken päästä oli rauhallista ja pulut ja tiaiset palasivat puuhun ja räystäille kujertelemaan ja visertelemään.

Sama toistui tänä aamuna. Ehkä palaan täältä hermorauniona.



sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Palmusunnuntaina


Täällä on joka talon pihalla pensaat koristeltu pääsiäismunilla. Nyt lumikellot ja krookukset ovat viimeinkin putkahtaneet maasta esiin.



Slubicen puolella myytiin jo viime viikolla orvokkeja.



Frankfurt/Oder Slubicen puolelta katsottuna. Toisen maailmansodan viimeiset katkerat hetket taisteltiin täällä. Kaupunki ei näytä vieläkään täysin selvinneen sodasta ja neuvostoliittolaisten miehityksestä. Paljon on ränsistymään jääneitä taloja. Se, että sillan yli voi nyt aivan vapaasti kulkea Puolaan ja Puolasta Saksaan tuntuu olevan suuri ilon aihe. Ulkopuolinen ei varmasti edes ymmärrä kaikkia täällä asuvien tunteita.

Perjantaina etsimme Slubicessa postia ja jouduimme kysymään neuvoa ohikulkijoilta. Tuli vähäksi aikaa sellainen shokki, millaista olisi olla kielitaidottamana vieraassa maassa. Postissakaan ei osattu muuta kuin puolaa (tai ujosteltiin puhua). Itseni ikäinen (ja minusta myös näköiseni) nainen painui myyntiluukulla melkein kylkeeni ja yritti auttaa vähäisellä englannin kielen taidollaan. Tunsin miten meidän välillämme virtasi yhteisymmärryksen lämmintä energiaa. Kaksi naista, missä tahansa, milloin tahansa, iättöminä, mutta pitkään jo maailmaa nähneinä, hetken aikaa yhdessä, toisiaan katsoen, hymyillen, sitten ties missä, niin kuin naiset ovat kautta aikojen olleet. Kiitos sinulle nainen.



Viikonloppuna kävimme Müllrose-nimisellä paikkakunnalla geokätköilemässä. Kiersimme kauniin järven rantamia 10 asteen auringonpaisteessa. Ensi viikolla kuitenkin kylmenee. 

Onnea Kaisa Mäkäräinen. Ehdimme nähdä upean takaa-ajokilpailun ja kuulimme nyt maailman cupin voitosta.



perjantai 23. maaliskuuta 2018

Perjantaina


Eilen satoi lunta ja räntää. Kävelimme joen vartta läheiselle saarelle, jonne pääsee siltaa pitkin. Olimme litimärkiä. Täällä on paljon ikivihreitä puistokasveja.


Lumisade oli välillä niin tiheää, ettei joen yli Puolan puolelle tahtonut enää nähdä.


Tämä asunto on ylimmässä kerroksessa puiden latvojen korkeudella. Ikkunan takana on harakoilla pesä. Liikuttavaa seurata, miten ne yrittävät oksia tuomalla saada pesästä viihtyisämpää.

Toivottavasti varikset jättävät pesän rauhaan. Toinen harakoista viettää siellä nyt paljon aikaa. Muninta on varmaan pian lähellä.


Pari varista aamulla kävi kuikuilemassa. Pulut lämmittelevät savupiipun savussa.