maanantai 11. syyskuuta 2017

Syksyretki kaatosateessa


Olimme mieheni, tyttären ja tyttärentyttären kanssa suunnitelleet hauskaa yhteistä retkeä syksyn piristykseksi.



Suuntasimme ensin lähelle Hattulaa, josta olimme jo pari viikkoa sitten vuokranneet mökin. Jatkuvasta sateesta huolimatta halusimme olla ulkona ja etsiä lapsenlapsen iloksi joitakin kätköjä. Retulansaarelle lampsimme ihan vain nähdäksemme lampaita, mutta ne pysyttelivät sateelta suojassa jossain puiden alla näkymättömissä.




Tämä metsä oli yhtä ryteikköä, toinen paikkamme Parolassa sentään kunnon ulkoilupolku. Tässä vaiheessa yhdellä meistä oli hirveä migreeni ja minulla alkava flunssa. Takit ja housut olivat litimärät, mikä ei ainakaan parantanut tilannetta. No, illalla saunaan sitten lämmittelemään.



Tytär lähti sunnuntaina lapsineen kotiin. Me suuntasimme Verlaan, josta olimme vuokranneet yhden mökeistä yhdeksi yöksi. Tarkoitus oli sieltä jatkaa seuraavana aamuna Repovedelle melomaan. 

Saunoimme ja uimme. Lahti oli täynnä joutsenia. Näytti satumaisen kauniilta, mutta aloin olla jo aivan tokkurassa. Koko yö meni yskiessä ja niistäessä nenää. 

Tuli kyllä mieleen, että kurjin retki mitä olemme koskaan tehneet. Vaikka omien lapsien ja lapsenlapsien tapaaminen onkin aina ihanaa. Nytkin jouduin yhä uudelleen ihailemaan seitsemänvuotiaan loputonta energiaa kaikista ryteiköistä huolimatta.

Aamulla joutsenet alkoivat tulla levottomiksi ja pitivät kovaa ääntä. Sitten ne yhtäkkiä nousivat kaikki siivilleen ja katosivat metsän taakse. Näky oli itkettävän haikea. Aivan kuin olisimme jo solmineet jonkin henkisen yhteyden niihin. Nyt lahti oli yhtäkkiä oudon hiljainen.

Olin niin kipeä, että päätimme jättää melonnan sikseen ja kääntää auton keulan takaisin kotia kohti. Kotipuolessa kajakit vietiin talviteloille ja seuraavaksi ne pääsevät ulos vasta ensi keväänä. 

torstai 7. syyskuuta 2017

Syksy painaa päälle


Tavallisesti olen rakastanut syksyä ja sen viileitä päiviä. Nyt tuntuu hieman raskaalta. Kävimme lapsuuteni ja nuoruuteni maisemissa. 

Poika asuu nykyään perheineen tässä lähellä ja saimme hänet seuraksemme Malmin  lentoasemalle syömään lounasta. Täällä vietin nuorena kaiken vapaa-aikani. Nostalgiaa kaikin puolin. Toivottavasti lentokenttä saa pysyä edelleen tässä. Muuten tienoo on muuttunut melkein tunnistamattomaksi.

Sen jälkeen Malmin hautausmaalle äitini ja isovanhempieni haudalle lyhtyä ja kukkia viemään. Haudassa olisi tilaa minullekin. Se elämä.


perjantai 1. syyskuuta 2017

Virossa seikkailemassa


Virolaiset ystävämme järjestivät meille kanoottiretken Kiidjärven maisemissa lähellä Tartua (suomeksi Tartto, miksi muuten?). Kanooottiretkiä järjestää täällä Kassioru.



En ole koskaan ennen melonut joella ja kokemus oli aika huikaiseva, sillä koko ajan oli väisteltävä kiviä, jokeen kaatuneita puita ja selvittävä joen nopeista käännöksistä.

Pari kertaa juutuimme kiven päälle ja kerran ystävämme Erny joutui kahlaamaan jokeen vetääkseen meidät irti.


Lopuksi saimme oikein todistukset kolmen tunnin melontamatkasta selviämisestä.

Söimme vielä retkilounaan paikan omistajan kanssa. Tässä hirsimökissä olisi voinut myös yöpyä, mutta jätimme sen suosiolla väliin, sillä lähdimme vielä sen jälkeen pienelle patikkaretkelle läheiselle suolle.


Unet maistuivat retkien jälkeen tässä ihanassa majapaikassamme Tartun keskustassa. Olimme vuokranneet asunnon yksityiseltä. Kiitos Mari! Lisähuomautus: Teimme toki Tartussa paljon muutakin. Kaubamajasta ostimme muun muassa virolaista Britan-kakkua, joka vei kielen mennessään. Tartussa oli koko ajan 24 astetta lämmintä.




keskiviikko 16. elokuuta 2017

Saaristonreitti


Saaristoreitin pyöräily on sitten tältä kesältä tehty. Ihana ilma istua lauttojen kannella, kuunnella meren aaltoja ja antaa auringon paahtaa kasvoihin. Seurauksena kyllä palanut nenä ja otsa.

Tällä kertaa mies lähti mukaani ja muutimme hieman reittisuunnitelmaa. Tavallisesti olen pyöräillyt suoraan Kustaviin. Nyt poljimme ensin Velkualle ja sieltä matkasimme Kivimo-nimisen lautan kyydissä Kustavin Heponiemeen. Näin säästimme ehkä kymmenisen kilometriä pyöräilyä.


Tässä Iniön lautta saapumassa juuri Heponiemen satamaan. 


Ensimmäisen yön vietimme Iniössä tässä mökissä. Seuraavana aamuna söimme aamiaista kahvilassa ja lähdimme sitten jatkamaan matkaa. 


Oli kuuma ilma, mutta pakko vain oli lähteä hakemaan matkan varrelta pari geokätköä. Toinen niistä oli ihanan luontopolun varrella, jossa näimme muun muassa tämän harvinaisen linnun.


Kilometrin mittainen seikkailu iniöläisessä metsässä nostatti hien pintaan vielä, kun huomasimme, että nyt oli juostava takaisin pyörille, jos aioimme ehtiä Houtskarin lauttaan.

Sitten tunnin lauttamatka Iniöstä Houtskarin ensimmäiselle saarelle ja Mossalan satamaan.

Houtskarin läpi ajettaessa oli vielä kaksi lossia ja sitten Kittuisen päässä kerkisimme nippa nappa juuri lähdössä olevaan Korppoon lauttaan. Korppoo on pieni saari ja sen läpi ajoimme korkeintaan tunnissa. Seuraava lautta vei sitten Nauvoon. Lautoissa oli paljon pääskysten pesiä. Vielä ne suihkivat lautan ympärillä.


Nauvon Pärnaisissa menimme ensi töiksemme syömään. Pannupihvi oli kauniisti laitettu ja maistui jääkylmän veden kanssa todella hyvälle. 


Sitten hyvästit tälle pienelle ravintolalle lauttarannassa ja eteenpäin.


Nauvossa yövyimme Grännäsin B&B -majatalossa, tässä punaisessa talossa, missä meidän lisäksi yöpyi paljon muita pyöräilijöitä. Plussaa tässä paikassa oli ystävällinen palvelu, vitivalkoiset lakanat ja suihkut. Mutta narisevat puulattiat olivat hirveät. Aamulla herätimme tahtomattamme muutaman muun yöpyjän naristessamme rappuja alas ja keittiöön laittamaan aamukahvia.


Jälleen pyörillä eteenpäin ja kohti Nauvon keskustaa. MS Östern odotti jo satamassa. Istuuduin varjoon pienen kahvipuodin tuolille punaisine nenine odottamaan lauttaan pääsyä. Kahvilan ystävällinen nainen ehdotti kupillista kahvia ja toden totta se maistui voisarven kanssa. Pyöräilystä hikisen oloisena sitä oli kiitollinen jokaiselle ystävälliselle ihmiselle.

Lautta lähti 8.40 ja saimme taas vain istuskella auringossa kannella. Välipysähdys oli taas Seilin saaressa. Sinne täytyy joskus vielä matkustaa ihan erikseen. Varsinkin kun nyt luin Katja Kallion kirjan saaresta.



Saaren rannassa kahlasi lehmiä. Hieman hirvitti niiden polskuttelu. Etteivät vain juuttuisi pohjaan.



Meri kimmelsi kauneimmillaan. Aivan liian nopeasti oltiin perillä Rymättylän Hangassa. Siitä sitten pyörillä taas eteenpäin aina kotiin asti. Matkalla näimme metsähanhien muuttoparvia ja kurkia. Syksy se vain lähenee. En enää pysy laskuissa perässä. Tämä taisi olla seitsemäs kerta, kun kiersin reitin pyörällä. Ajokilometrejä tulee ehkä noin 140 km. Välissä olevat lautat, lossit ja sillat tekevät matkanteosta hauskan. Ensi kesänä?



torstai 10. elokuuta 2017

Kaunotar tämäkin


Pyörä palasi kotiin uusien sisä- ja ulkorenkaiden kanssa: Schwalbe Marathon Plus. Nyt pitäisi kestää. Pyöräliikkeen mukaan parhaat saatavissa olevat renkaat. Yksi maailman raivostuttavin asia ovat ihmiset, jotka rikkovat pulloja tielle. Pari ikävää kokemusta.

Suunnittelen perinteistä Saaristonreitin pyöräilyä. Katsotaan, miten säät tästä kehkeytyvät. 



tiistai 8. elokuuta 2017

Pienestä iloa


Aina sanotaan, että pitäisi iloita siitä mitä itsellä jo on ja kaikesta pienestä elämäänsä kuuluvasta. Minä iloitsen näistä ruusuistani. Jaksan katsella niitä loputtomasti. Pyörä on huollossa paikallisessa pyöräliikkeessä, joten tunnen olevani hieman vangittu. Onneksi saan sen ylihuomenna. Toivottavasti entistä ehompana. Pyysin vaihtamaan siihen pistonkestävät kumit.



Tomaattikin alkoi tekemään tomaatteja. Saa nähdä, saammeko syödä niitä ennen syksyn tuloa.

Alla olevassa kuvassa hieman mainostan, ihan ilman korvausta.



torstai 3. elokuuta 2017

Oma miniruusutarhani


Rakastamani vaaleanpunainen ryhmäruusu alkoi kukkia ja sen takana maanpeiteruusu availee tulipunaisia nuppujaan. Nurmikko sen sijaan näyttää hoitamattomalta. 😕
Puutarhani on tosi pieni, kuten melkein kaikissa rivitaloissa. Toisella puolella nämä yllä olevat ruusut ja toisen puolen aitaa koristamassa Flammentanz, joka alkaa hiljaa nuupahtaa.

Kesä on jo pitkällä, minun pitäisi vastata pariinkin kirjeeseen (saan vielä sellaisia), mutta kynä ei tahdo luistaa. Mieluiten istuisin vain terassilla tai rannalla, enkä ajattelisi yhtään mitään.


sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Porin Yyteri


Meidän asuinpaikalla merivesi on harmaata ja siinä on aivan selvästi jo sinilevää. Hiukset on pestävä joka uinnin jälkeen, muuten ne jäävät likaisen tuntuisiksi. Harmi.

Kävimme lapsenlapsen ja hänen äitinsä kanssa Yyterin upealla hiekkarannalla, missä vesi on kristallinkirkasta, meren hiekkapohja mukava jalan alla ja aallot suuria, välillä melkein metrin korkuisia hyökyjä. Ihmisiä oli tietysti paljon, kauempana merellä oli surffaajia, liitovarjon kanssa hurjastelijoita, kajakkeja, veneitä, oli tuhansia ja taas tuhansia onnesta kiljuvia pikkulapsia. Mutta tilaakin rannalla on vaikka kuinka.

Aurinko paistoi kuumasti ja kesä näytti kaikki parhaat puolensa.