maanantai 28. joulukuuta 2015

Tuhat täynnä


Joulu oli ja meni. Väsäsin kaikkea mahdollista savuporopiirakasta ja karpalokakusta kinkkuun ja porkkanalaatikkoon. Tytär perheineen oli joulupäivänä meillä ja me puolestaan ajoimme Tapanina pojan perheen luokse. Paras joululahjani oli, kun pojanpoika kietoi kätensä kaulaani ja sanoi minun olevan suloinen. Eipä kukaan ole koskaan ennen sanonut sellaista!
Tyttären viisivuotias tytär tulee huomenna koko päiväksi luoksemme ja iloitsen jo nyt siitä. Hän tuo joululahjapelinsä mukanaan ja pelaamme varmasti taas puolipäivää.

Vuoden alussa tavoitteenamme oli löytää vähintään sata kätköä. Nyt loppuvuodesta huomasimme, että tuhannes kätkö olisi mukava saada kokoon ja siten siirtyä kokeneiden kätköilijöiden kastiin.

Tänään täällä oli pakkasta 10 astetta ja kevyt lumiharso maassa. Pakkasimme kuumaa mustikkakeittoa termospulloon ja lähdimme taas kerran Paimioon. Kiersimme mukavan kolmen tunnin reitin Rivonmäen metsissä ja saimme kuin saimmekin puuttuvat kymmenen kätköä kokoon.

Tästä on hyvä siirtyä uuteen vuoteen ja suunnitella uusia retkiä.


tiistai 22. joulukuuta 2015

Rauhallista Joulua


... ja kiitos kaikille blogini lukijoille. Toivotan teille iloisia hetkiä perheen ja ystävien parissa, kauniita sinisiä iltoja, hyvää mieltä, joulun taikaa...

torstai 17. joulukuuta 2015

Glögillä


Kiersimme eilen muutaman tunnin lenkin näissä metsämaisemissa. Pieni pakkanen oli kovettanut metsätiet ja paikoin jää ritisi askeleen alla. Puolimatkassa olevalla hirviporukan laavulla istuimme kauan kuuntelemassa tikan nakutusta ja tuulen huminaa korkealla puissa.

Olin pakannut mukaan kuumaa glögiä. Täällä keskellä erämaata hetki tuntui ainutlaatuiselta ja hetken oikein harmitti, etten ollut pakannut mukaan mitään muuta syötävää, enkä tulitikkuja, joilla olisimme voineet sytyttää nuotioon tulen. Mutta ehkä parempi oli kuitenkin näin. Mielessä pyöri yhä juuri lukemani Hermann Kochin Illallinen, jossa päähenkilö kertoo, kuinka maaseudulla hänen mieleensä tulee aina Olkikoirat ja Syvä joki. 

Kuljemme geokätköjen piilottajan valitsemaa reittiä ja huomaan puumerkeistä, että yli kaksisataa alan eksperttiä on jo kulkenut tämän saman syvällä metsässä kulkevan reitin.


Aurinko pilkistää puiden välistä. Olen unohtanut täysin joulun. Kun jälleen muistan sen, huono omatunto alkaa kolkuttaa. Pitäisi olla kotona tekemässä ja väsäämässä joulutunnelmaa. Vai voisiko joulun kokea täällä metsässä ilman mitään rimps-rampsuja?

Retken päätteeksi ajamme lähimpään pizzeriaan syömään. Tilaan Special Operan kuten aina ja syön itseni turtuneen täyteen. Ikkunan takana ilta alkaa hämärtää. Raikas ulkoilma kuumottaa yhä poskilla. Mietin jouluruokia. Ehkä jotain voisi ostaa valmiina.


maanantai 14. joulukuuta 2015

Lunta, ihanaa oikeaa lunta!


Yöllä oli viimein satanut lunta. Tosin meidän pihassa vain ohuen ohut kerros, joka nyt on jo sulanut pois. Olimme kuitenkin jo päättäneet viettää maanantain geokätköilemässä ja suuntasimme Paimioon, jossa lunta oli enemmän.


Tämän moottoritien etelän puolella olevan Paimion polun kiersimme jokin aika sitten. Nyt oli vuorossa pohjoisen puoleinen reitti, eli Rivonmäki.

Täällä oli paikoin enemmänkin lunta, jopa kokonaista viitisen senttiä. Hurraa! Ilma oli raikas ja aurinko nousi metsän reunaan. Löysimme kaikki 12 kätköä, jotka olimme aikoneet hakea. Päätettiin, että jos meidän saarelle ei saada lunta, koska meri pitää ilman pitkään lämpimänä, niin tänne varmasti kannattaa tulla suksien kanssa.

Täällä olisi paippikin, eli hiihtoputki, mutta eipä se tunnu samalta kuin luonnossa hiihtäminen.


sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Adventtiaikaa


Ei vieläkään lunta. Aurinko sentään kävi kurkistamassa. Tänään täytyy kirjoittaa joulukortit ja paketoida ne vähät lahjat, mitä on ostettu. Sitten voi rauhassa seurata ampumahiihdon viestikisoja.

Liimasin jo kesällä tällaisia tähtiä ikkunaan, etteivät linnut törmäile ikkunaan.

Hyvää Lucian päivää!

perjantai 11. joulukuuta 2015

Ootsä vähän tärähtänyt.


Tänään kävelin tänne merenrantaan ja huomasin veden nousseen melkein metrin verran, kuten useissa paikoissa täällä. Aurinko paistoi hetken metsänreunassa ja tuuli puhalsi raikkaasti puiden latvoissa.

Avantouintia ei ole tullut sittenkään aloitettua. Sen sijaan olen kuitenkin käynyt pari kertaa viikossa uimahallissa uimassa. Mukavaa. Päiväsaikaan suurin osa meistä uimareista on eläkeikäisiä mummoja ja pappoja. Sovin siis joukkoon kipeine polvineni kuin nakutettuna. Eläkepäätös tuli juuri postista ja ensi vuoden alusta olen sitten kauan kaivatulla vanhuuseläkkeellä. Ehdin alta pois juuri ennen eläkeiän nostoa ja muita eläkeuudistuksia.

Mietin juuri, että olenkohan vanhin bloggaaja maailmassa? En tunne itseäni kuitenkaan vanhaksi. Eläkkeelle siirtymisen kunniaksi laitan tänne itsestäni kuvan, jonka mies nappasi minusta lokakuussa Saksan-matkallamme. "Ootsä vähän tärähtänyt". Mutta mitäpä tuosta.

Eläkepäivät ovat kuulemma todella kiireisiä, joten voi olla, etten ehdi tännekään enää usein kirjoittelemaan.


keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joulua kohti

 
Lapsenlapsi oli kuulemma toivonut eläinkirjaa itselleen, joten tilasin hänelle joululahjaksi tämän ihanan kissakirjan. Sen suloiset kuvat on ottanut Maatiaismuori-blogin Kirsti Hassinen.
 
 
Syksyllä jo kirjoitin TV-ykköseen, josko esittäisivät tämän kolmen katolilaisen papin konsertin Armaghin katedraalista uudelleen tänä jouluna. Konsertti tuli jouluna 2007 muistaakseni televisiosta.
 
Sitten keksin etsiä netistä kyseistä konserttia DVD-tallenteena. Amazon-verkkokaupassa näkyi sellaisia olevan yksi kappale. Loppujen lopuksi DVD tuli Amerikasta asti. Mutta nyt koekuunneltiin se ja näin joulumusiikki on varmistettu.
 


sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Hyvää itsenäisyyspäivää


Ilma ei ole paras mahdollinen. Toivottavasti saadaan pian lunta. Linnan juhlat katsomme tietenkin. Joka vuosi ne on katsottu. Tuntuu hyvältä, että jotkut asiat kulkevat perinteenä. Kuten vuodenvaihteen mäkihyppykisat ja suvivirsikin.

Oman elämäni tähtihetkiin kuuluu, kun sain olla Maria kansakoulun ensimmäisellä luokalla koulun joulukuvaelmassa ja paras ystäväni Tuula oli enkeli. Kun oma poikani peruskoulun ala-asteella naisten raitayöpaitaan pukeutuneena ja pyyheliina päässään esitti paimenta samassa Beetlehemin tapahtumien esityksessä, kyyneleet tulivat silmiin.

Nyt kun lastenlapset menevät kohta kouluun, maailma on muuttunut paljon. Monet muutokset ovat hyviä, mutta joidenkin asioiden toivoisi säilyvän. En ole itsekään samanlainen mummo kuin oma sodat ja pula-ajat kokenut mummoni tai äitini oli. Olen varmasti päässyt paljon helpommalla kuin he. Ulkomailta tänne muuttaneen kanssa elämä on ollut hivenen kansainvälisempää. Joitakin isovanhemmilta ja äidiltä opittuja asioita olen kuitenkin pystynyt säilyttämään.



lauantai 28. marraskuuta 2015

Paimion polku


Eilen illalla tuli hieno ja äärettömän surullinen ranskalainen elokuva televisiosta, Michael Haneken "Amour". Elokuva kertoo vanhan pariskunnan elämän loppupuolesta aina heidän kuolemaansa. Elokuva kouraisi siksi niin syvältä, että tämä on ehkä meidän kaikkien tulevaisuutta.

Vielä emme onneksi ole itse näin pitkällä.


Käytimme älä-osta-mitään-perjantain kiertämällä Paimion polun etelänpuoleisen reitin ja keräämällä siellä olevat geokätköt.
 
 
Pieni tihkusade ja reipas tuuli seurasi meitä koko matkan. Maisemien marraskuun alakulo oli omalla tavallaan lumoavaa. Polut olivat kuraisia, täynnä vesilammikoita. Hakkuualueilla leijui ihana juuri kaadetun puun tuoksu. Jonkinlainen vahva elämisen tunne täytti mielen.
 
Aikaa meni viitisen tuntia ja kun viimein palasimme takaisin Turuntielle pimeys alkoi jo laskeutua ja tievalot syttyivät.
 
Vanhuuden tuntee kuitenkin itsessään. Kotiin ajettuamme tuskin pääsin autosta enää ylös. Jalat olivat jäykät ja kipeät. Polvea särki.
 


maanantai 23. marraskuuta 2015

Tämän vuoden highlights


Halusin vielä kerran tässä marraskuun pimeydessä muistella tämän vuoden ihanimpia päiviä: Rügenin kaunis saari maaliskuussa.


Gross Mohrdorfin kurjet maaliskuussa.


Hiljaista oli Rügenin saarella. Siksi niin lumoavaa.


Katon rakennusaineita.


Unteres Odertal maaliskuussa.


Huhtikuussa Nuuksion kansallispuistossa.


Huhtikuussa tuli kuljettua myös Vajosuon reitti.


Toukokuussa Lakjärven reitti, eli edelleen Kurjenrahkan kansallispuistossa.


Toukokuun lopulla kanootilla Kolkansaarella.


Elokuussa Saaristoreitin kiertäminen pyörällä. Melkein 200 km vajaassa kahdessa päivässä.


Kuunari Odinen hylkyä katsomassa.


Elokuun helteessä Lokalahden Kalliokarilla.


Elokuussa Eurajoen Kaunissaaressa kajakilla.


Elokuussa edelleen Maisaaressa kajakeilla.


Syyskuussa Repoveden kansallispuistossa. Tänne täytyy palata vielä ajan kanssa.


Lokakuussa Saksin Sveitsissä hiekkakivikallioita ihailemassa. Miten kaunis maailma voikaan olla.


Nyt vuodesta on enää muistot ja kuvat jäljellä. Toivottavasti pysymme vielä ensi vuonnakin niin terveinä, että jaksamme retkeillä ja kulkea.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Siniset illat


Tänään täällä satoi rännänsekaista lunta. Samaan aikaan satoi viime vuonnakin ensimmäisen kerran lunta. Nyt ulkona ilta pimenee sinisenä.

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen voisin viettää viikonloppua ihan ilman töiden tekoa. En oikein osaa. Olen lueskellut Volker Weidermannin Spiegel-bestselleriksi luokiteltua kirjaa "Ostende". Ostin sen jostain kirjakaupasta Saksassa. Tähän asti kiinnostavin kohta siinä on ollut alkulehden painatus siitä, että kirjaan on käytetty sertifioitua Lux Cream -paperia, joka on tullut Suomesta Stora Ensolta. 

Olen haaveillut, että hakisin jouluksi kirjastosta kasan kirjoja, joita olen mielinyt jo kauan lukea, mutta johon ei vain sitten kuitenkaan ole (mukamas?) löytynyt aikaa. Päivän käännösurakan jälkeen olen aina ollut niin tylsistynyt, etten ole tehnyt muuta kuin maannut telkkarin edessä, vaikka sieltä ei nykyään tule yhtään mitään kiinnostavaa. Oi, miksi ei Tanssii tähtien kanssa, Voice of Finland tai Idols - ohjelmia ole tänä vuonna tullut? Kaikki elokuvat olen jo sataan kertaan nähnyt. Se tässä vanhenemisessa on paha juttu.

Tämä vuosi onnistui kuitenkin yli odotusten. Tein kaikki ne retket, jotka olin vuoden alussa suunnitellutkin ja vähän enemmänkin, vaikka polvi kiusasi pitkälle syksyyn asti. Erityisen tyytyväinen olen itseeni sen vuoksi, että kiersin yksinäni sen pienemmän saaristoreitin pyörällä. Olen nyt kiertänyt sen viisi kertaa: kaksi kertaa tyttöni kanssa, kaksi kertaa yksin ja yhden kerran miehen kanssa.

Tässä illan pimetessä olen katsellut vuosien varrella otettuja valokuvia ja haaveillut ja unelmoinut ensi vuodesta. Ensi vuonna... hmmm

perjantai 20. marraskuuta 2015

Päivien kimallus


Viikko taas vierähtänyt. Ei mitään sen kummempaa.

Luin eräästä blogista erityisherkistä ja tein itsekin tuon Ilse Sandin HSP-testin. Sen mukaan saatan olla erityisherkkä. Miinusta toivat se, että voin syöksyä päätä pahkaa uusiin kokemuksiin ja harrastaa extreme-juttuja. Plussaa taas se, että rakastan olla yksin ja ahdistun juhlissa ja vieraiden ihmisten seurassa.

Viikonloppu edessä. Olen ostanut jouluvaloja ja kauniin jouluisen kranssin oveen. Päätin tänä vuonna satsata jouluun.

Hyvää viikonloppua kaikille!

perjantai 13. marraskuuta 2015

Marraskuu


Maanpeittoruusumme on päättänyt olla muutakin kuin maanpeittona. Yhä se kukkii. Rohkea oman tien kulkija. Eipä välitä siitä, että nyt jo marraskuu.

Minä salaa kuitenkin odotan pikkupakkasia ja lumipyryä valaisemaan tätä harmautta. Tulisipa vihdoinkin taas oikea talvi, jotta pääsisi hiihtämään.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Hiunpolku


Mies päätti, että kuolemaa on nyt pohdittu tarpeeksi ja nyt täytyy taas reipastua.


Ajoimme Uuteenkaupunkiin, jossa on vielä paljon hymynaamattomia paikkoja (löydetyt kätköt saavat hymynaaman). Otimme kohteeksi 3,5 km pitkän Hiunpolun.


Marraskuun aurinko ryöti matalalla puiden takana.


Kaukana pellolla oli laulujoutsenia. Zoomaamalla sai jonkinlaisen kuvan.


Kun kaikki kätköt oli saatu hymynaamaisiksi, ajoimme vielä rannalle, missä mies uskaltautui uimaan. Minunkin teki mieli. Olinhan päättänyt tänä talvena harrastaa avantouintia. Kärvistelin kuitenkin rannalla ja hämmästelin, miten valo oli jo katoamassa, vaikka kello ei ollut vielä viittäkään.


maanantai 2. marraskuuta 2015

Marraskuu


Otin nämä kuvat viime vuonna tähän aikaan. Pitäisi taas päästä vauhtiin. Marraskuussa, sateessa ja tuulessa on kuitenkin oma alakuloinen viehätyksensä.

tiistai 27. lokakuuta 2015

Kipeäksi tulossa


Nämä kuvat ovat vielä Saksasta. Syksy se sinnekin tulee. Tällaisessa rankkasateessa ajettiin pariin otteeseen. Muuttolinnutkin olivat jo matkalla etelämmäksi. Sen verran olin tänään ulkona, että kävimme viemässä pitkin ja poikin Saksaa seilanneen "matkalaisen" lentokentän lähellä olevaan kätköön.

Siis emme harrasta rikollista pakolaisten salakuljetusta, vaan olemme tähän hieman lapselliseen, mutta niin hauskaan piiloleikkiin hurahtaneita. Kyse on metallilätkästä, joka on lähtenyt matkaan Englannista ja jonka määränpääksi on ilmoitettu Italia. Tarkoitus oli jättää se jo Tegelin lentokentän lähelle, mutta aikaa ei sitten jäänyt siihen. Nyt vain toivotaan, että joku innokas kätköilijä olisi matkalla Italian suuntaan ja ottaisi sen mukaansa.

Muuten en jaksa muuta kuin hoitaa ihan pakolliset asiat ja sitten vaipua vuoteeseen. Paleltaa ja on kurja olo. Eilen olimme haravoimassa pojan ja miniän valtavan pihan ja puutarhan. Minä hikisenä T-paitasillani. Olisi pitänyt muistaa oman äidin neuvot.