lauantai 17. joulukuuta 2016

Hyvää Joulua, Frohe Weihnachten, Merry Christams


Turun tuomiokirkko on niin kaunis, että se ansaitsee olla tässä yksinään. Poistan laittamani kaksi kuvaa, jos joku ehti jo nähdä ne.

Mies on jälleen kotona aivoinfarktin jälkeen ja kiitos hyvän hoidon taas tolpillaan. Joten alamme rauhoittua vähitellen joulutunnelmaan.

Rauhaisia joulupäiviä kaikille!


maanantai 12. joulukuuta 2016

Kirpeää pakkasta


En ole valokuvaillut pitkään aikaan mitään, joten ei ole tullut pistettyä tänne mitään. Mies on ollut jo jonkin aikaa sairaalassa. Suuri kiitos tällä hetkellä kaikille häntä hoitaneille ensihoitajille, lääkäreille ja sairaanhoitajille!

Kohta on taas joulu. Rauhaisaa adventtiaikaa kaikille blogini lukijoille!

lauantai 26. marraskuuta 2016

Hieman auringonpaistetta


Tänään on aurinko paistanut niin, että on ihan häikäissyt. Mukavaa on, että ampumahiihto- ja mäkihyppykisat alkavat taas. Ei tarvitse itse lähteä ulos, vaan voi rauhassa sohvalla kahvin ja torttujen parissa seurata muiden hikoilua.

Jännitän myös Saara Aallon selviämistä Englannin X-Factorissa.  Mykistyin jo katsellessani hänen esitystään Lady Gagan kappaleesta Bad Romance.

Eilen kävin kirpparilla ja löysin kasan oman nuoruuteni musiikkia esittäviä DVD-levyjä 1,50 EUR kappale. Kuka vielä muistaa esim. sellaisen yhtyeen kuin Shadows? Mukaani lähti myös Arabian Diana-sarjaa (oli minulle ihan uusi tuttavuus) oleva kakkulautanen.


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Kuusi kuvaa kesästä


Sain tämän haasteen Anneli Pihakuiskaajan blogista. Eli haasteena on esittää kuusi kuvaa kesästä. Mikä sen mieluisampaa tänä harmaana aikana, kun sumu riippuu raskaana verhona maiseman yllä, kuin muistella kesää, aurinkoa ja lämpöä.

Ykköskuvana on kuva Repovedeltä, missä olimme melomassa. Kaksi ihanaa päivää ja yötä näissä ihanissa maisemissa.


Kakkoskuvaan kuuluvat lapsenlapset. Niin monta ihanaa uimareissua.


Kolmosena kesän kaikki villit kukat, puiden lehtien kahina tuulessa.


Nelosena oman pienen pihan kaikki kauniit kukat.


Vitosena kuva pyöräretkeltäni Saaristoreittiä pitkin. Tässä Nauvon kirkolla ja edessä enää yksi lauttamatka.

Kutosena sitten retkemme miehen kanssa luontopolkuja pitkin. Vanamon tuoksua.


Laitan tämän haasteen menemään edelleen Rantakasville, Aimarille ja Helgalle.
Kiva, jos teillä on aikaa muistella kesää.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Pihkantuoksuista maanantaita


Eipä tässä ole mitään ihmeempää kerrottavaa ja kuvatkin ovat marraskuisen harmaita. Teimme tänään pienen mustikkasopparetken Haukkavuorelle.



Etsimällä yritin etsiä jotain kuvattavaa. Ei tietoakaan auringonlaskuista tai punaiseksi värjäytyneistä taivaista. Metsä on kuitenkin aina metsä kaikkine tuoksuineen.

Kosteaa. Tästä pääsisi Kuhankuonon retkeilyreitille asti. Ehkä joskus patikoimme koko reitin läpi. Vuodet vain alkavat huveta. Ensi vuonna täytän jo 65. Mies minuakin vanhempi.

Katinliekoja koristamassa polkua. Onneksi olemme taas terveitä. Kävin ottamassa influessa- ja pneumokokki-rokotuksenkin. Maksoin ne itse, mutta nyt vasta huomasin, että olisin niistä ainakin toisen saanut ilmaiseksi yli 65-vuotiaan lähiomaisena.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Lauantain lohipiirakka


Pyrimme kerran viikossa syömään kalaa. Viime viikonlopuksi tein Leena Lumin blogista kopsaamani reseptin mukaista lohilaatikkoa. Siitä tuli mehevää ja todella hyvää. Sen verran tuunasin ohjetta, etten keittänyt perunoita, vaan tein Gloria-perunoista ohuita suikaleita.

Nyt lauantaiksi tein lohipiirakan venäläiseen tapaan. Ohjeen sain täältä. Hieman kuivaksi tuli. En tiedä, oliko liian kauan uunissa vai mistä johtui. Mutta muuten hyvää ja sopisi vaikka saunan jälkeiseksi huikopalaksi.


perjantai 11. marraskuuta 2016

lauantai 5. marraskuuta 2016

Marraskuu


Tutut linnut taas pihapiirissä. Lintulauta on ollut ahkerassa käytössä jo pari päivää.

Pakkasta aamulla -6 astetta. Jääkukkia lyhdyssä. Urheimmat vielä kukassa. Hain ruusuille kaksi 50 litran säkkiä Kekkilän talvensuojapurua. Kallista (10 euroa säkki). Toivottavasti suojaa. Muutama kuusenoksa pitäisi vielä jostain saada.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Ensilumi


Ensilumi oli aamun tunteina satanut täysin sääennusteen mukaan. Ruusun kaikki nuput eivät ehdi aueta. Leikkaisinko sisälle maljakkoon? Haen ehkä turvetta ruusun suojaksi, jos taas tulee lumeton pakkastalvi.

Eilen haravoin ja levitin kalkkia nurmikolle. Tulppaanin ja scillan sipulit sekä koulittavat harjaneilikan taimet ovat kaikki olleet maassa jo syyskuun lopusta lähtien.

Tervetuloa talvi. Toivottavasti pääsemme pian hiihtämään.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Väsymykselle kampoihin


Lokakuulle heitettiin hyvästit aurinkoisessa säässä Hämeen Härkätien varrella olevissa Ruostejärven maisemissa.

Tuosta kartasta huomasin, että täältä lähtisi polku Torronsuolle, jonne emme vieläkään ole ehtineet.

Jätimme auton Hämeen Luontokeskuksen parkkipaikalle, jossa ei muita autoja ollutkaan. Siitä lähdimme sitten kiertämään järveä.

Laavuja löytyi reittien varrelta kaikkiaan kolme.

Hauskinta oli kuitenkin tämä käsipelillä toimiva lossi.

Maisemat olivat kauniita.

Välillä kuljettiin pitkospuita pitkin.


Vesi ei ollut nimensä mukaista, vaan todella kirkasta.

Ketään ei tullut vastaan. Pitkospuut olivat välillä kuuran peitossa ja liukkaat.

Harjujen laella polut olivat kuitenkin kuivia ja mukavia kulkea.

Kaikkien reittien läpikäyminen vei melkein viisi tuntia kahvitaukoineen. Aurinko alkoi jo neljältä hävitä metsän taakse. Viimeiset säteet saivat metsän hehkumaan oranssina. Kotiin ajoimme pimeässä.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Vauhdissa


Siis muut kuin minä. Pakko laittaa tämä kuva mummon kullasta, koska mummo ei voi kuin ihailla ja ihmetellä sydän sykkyrällä kentän laidalla. Muuten olen kuunnellut Saara Aallon uusimman X-Factor-kappaleen tänään jo viisi kertaa.
Väsyttää. On väsyttänyt jo pitkään.

torstai 27. lokakuuta 2016

Kiikalassa


Eilen aloimme saada tarpeekseen kotona köllöttelystä ja päätimme käyttää sään puolesta lupaavalta näyttävän päivän pieneen patikointiin.

Suuntasimme Kiikalaan ja Iso-Valkeen järvelle. Iso-Valkeen alue kuuluu laajempaan Natura 2000-alueeseen, joka on nimeltään Hyyppärän harjualue.


Kiersimme järven vähän yli kolmessa tunnissa. Se olikin mukava retkikohde. Kirkasvetinen järvi, kaksi siistiä laavua ja kuivat polut. Aurinko paistoi hetken aikaa, mutta vetäytyi sitten taas pilveen. Lämpöasteita +2, merinovilla-kerrastossa tuntui  melkein liian lämpimältä.

Päästiin ainakin flunssan jälkeen hieman taas alkuun.

torstai 20. lokakuuta 2016

Syksykuvia


Eilen olimme hieman haravoimassa pojan ja miniän ihanassa puutarhassa. Olokin hieman kohentui, mutta tänään saimme sitten nuhan, kurkkukivun ja yskän päälle vielä vatsataudin. Emme kyllä syöneet näitä hevoskastanjoita, jotka kuulemma ovat myrkyllisiä. Keräsin niitä kokoon vain, koska ne näyttävät niin kauniilta.



tiistai 18. lokakuuta 2016

Oma ruusutarhani


Saksanmatkallemme ihailin, kun siellä kukkivat vielä ruusut. Kotiin palattuamme huomasin, että kukkivat ne meilläkin vielä. Flammentanz-köynnösruusu oli siinä suhteessa pettymys, että se kukki kyllä näyttävästi muutaman viikon, mutta ei sitten heinäkuun jälkeen tehnyt enää yhtään kukkaa. Mutta tämä keväällä kuolleen puistoruusun tilalle ostamani ruusu kukkii edelleen (kuvan otin eilen ikkunastani). Samoin maanpeiteruusu, jonka luulin myös kuolleen viime talven pakkasissa, lähti ensin arasti uuteen kasvuun juuristostaan, reipastui sitten nopeasti ja kukkii nyt edelleen. Sitkeä sissi.

Minä sen sijaan tunnen oloni vähemmän sitkeäksi. Sairastuimme molemmat, mies ja minä, heti kotiin palattuamme flunssaan, josta yhä edelleen yritämme päästä eroon. Muistelisin, että ennen flunssat taitettiin kolmessa päivässä, nykyään näyttää kaksi viikkoa olevan vähimmäisaika.


torstai 13. lokakuuta 2016

Sonneninsel Usedom


Lomamme toisen osan vietimme "aurinkosaari" Usedomilla Itämeren rannalla. Sen suhteen meillä oli onni, että näimme meren upean myrskyävänä ja pauhaavana.

Air Berlinin lennolla luin, että Itämeren rannat olivat aikoinaan itäsaksalaisten (ilmeisesti) ainoa mahdollisuus loman viettoon.

Näitä komeita hotelleja ja ravintoloita katsoessa mieleen tuli, ettei toki mikään huono mahdollisuus.

Kesällä täällä on varmasti mukava ottaa aurinkoa.

Nyt kuitenkin satoi ja meri myrskysi.

Komeaa katseltavaa. Teimme pitkiä kävelyretkiä rantaa pitkin.

Lautat eivät kulkeneet tällä säällä. Liputkin olivat revenneet riekaleiksi.


Sataa. Tekee hyvää iholle.

Takaisin viihtyisälle loma-asunnolle, jota ei kylläkään näy kuvassa. Se oli omakotitalon piharakennukseen sisustettu moderni asunto.

Vuokrasimme pyörät ja ajoimme kahdeksan kilometrin päässä olevalle Puolan rajalle ja siitä yli. Halusin välttämättä saada geoprofiiliini Puolan merkin (souvenir).

Puolan puolella.

Täälläkin meri myrskysi.

Rannalla oli vain lokkeja.

Toisen pyöräretken teimme Ückeritziin, joka on Usedomin saarella oleva paikkakunta.

Haimme täältä tietysti pari geokätköä ja sitten kahvittelimme rantaravintolan terassilla. Tässä kohtaa olevalta kätköltä on linnuntietä matkaa kotiimme Suomessa tasan 858 kilometriä, näin GPS näyttää.

Pyörätietä pitkin pääsi mukavasti ajamaan. Metsäisillä paikoilla se oli vain peittynyt tammenterhoihin ja tuulen repimiin oksiin. Sää suosi meitä kuitenkin tällä kertaa. Matkalla pongasimme valkoisia ja harmaita haikaroita. Usedomin saarella oli valtavasti myös muuttolintuja. Kottaraisparvia ja meren yllä tuhansia vesilintuja. Sopivasti kameraa ei ollut koskaan oikeaan aikaan käsillä.