lauantai 27. helmikuuta 2016

Pikkupakkasessa


Lähdin kameran kanssa katsomaan rantamaisemia, jotta en ihan kokonaan jätä tätä blogia päivittämättä. Ties mitä muuta vähittäistä tylsistymistä siitä seuraisi.


Aurinko paistoi ihan selvästi lämpimästi. Seurasin ketun jälkiä, jotka jatkuivat pitkälle jäälle. Jäälle en sentään itse uskaltanut mennä. Molemmat kalastusalukset olivat palanneet lahdenpoukamaan ja rikkoneet jäähän pitkän vanan.


Siellä ne ovat lumen alla: kaikki kesän kasvit. Ehkä pian jo saa odottaa ensimmäisiä leskenlehden kukkia. Etelänpuoleinen ranta on melkein sula.  Meren aallot ovat tunkeneet pitkälle rinteeseen paksun kaislamaton.


torstai 25. helmikuuta 2016

Ajan hampaissa



Kevättä ja pyöräilykelejä odotellessa (suksia en enää jaksa hakea vajasta) kirjoitan tässä Leena Lumin kirjoituksen innoittamana kalentereistani. Minulla on seinällä tällainen Merimieseläkekassan kalenteri. Olen saanut sen merimiespojaltani. Koska tämä kalenteri on annettu rakkaudesta (olen varma siitä), sillä on itseoikeutettu paikka työpöytäni vieressä.
Joskus olen saanut pojaltani myös upeita majakka- ja meriaiheisia kalentereita, joita hän on puolestaan saanut laivaan tavaroita toimittavilta yrityksiltä. Ne ovat yleensä paljon hienompia kuin kaupasta saatavat kalenterit. Olen niin lapsellinen, että kalenterin laidassa oleva jonkun ulkomaisen tai suuren kotimaisen yrityksen logo näyttää minusta komealta. Se vie ajatukseni kaikkeen siihen jännittävään, mikä liittyy kansainväliseen merenkulkuun.

Sen lisäksi minulla on viime syksynä ostamani opiskelijakalenteri, jota kannan mukanani kaikkialla. Geokätköillessä kirjaan siihen kätköjen koordinaatit ja joskus piirrän siihen karttoja, miten parhaiten löydämme perille.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Merikotkia ja Uusikaupunki


Kuten tuolla käsityö-sivulla jo kerroin, aloin neuloa pikkutytön villatakkia vanhoista langoistani. Olin aivan varma, että Novita-lankoja saisi aina. Mutta juuri tuon lankalaadun valmistus on lopetettu, eikä vaaleanpunaista lankaa saa enää mistään.

Olen etsinyt netistä ja tänään kävimme Uudessakaupungissa, jossa pitäisi olla hyvä käsityöliike. En kuitenkaan löytänyt liikettä. Tokmannilla vertasin sitten vaaleanpunaisia lankoja, mutta yksikään ei ollut samaa sävyä. Miten erilaisia voivatkaan vaaleanpunaiset olla!


Mutta ei reissu ihan hukkaan mennyt. Haimme vuoden ensimmäiset kaksi geokätköä Uudestakaupungista ja paluumatkalla näimme kolme merikotkaa liitelemässä taivaalla. Pysähdyimme kuvaamaan niitä autosta, mutta ulos en uskaltanut tulla, koska silloin linnut olisivat varmasti lentäneet pois.


Kamerani on tavallinen pikku-Canon, jolla kuvat eivät ole tämän kummoisempia. Toivelistaan tuli taas yksi asia lisää: oikea järjestelmäkamera olisi jytyä.



lauantai 13. helmikuuta 2016

Suunnitelma loppuelämän varalle




Ainakin pitäisi päästä taas vauhtiin. Geokätköilemään, ulkoilemaan, metsään, jotakin... tänään sentään kävelin tunnin lenkin lumisissa maisemissa.



perjantai 5. helmikuuta 2016

Kohti kevättä


En tehnyt tänä vuonna enää suuria lupauksia ulkoiluistani, vaikka viime vuonna toteutin ne monin kerroin. Hyvä niin. Toivoisin kuitenkin olevani vielä tänä vuonna niin hyvässä kunnossa, että jaksaisin esimerkiksi kesällä kiertää vielä yhden kerran polkupyörällä Saaristoreitin.

Olimme eilen Expertillä ja näin taas niin ihanan, ohuen ohuen läppärin, että aloin heti laskea, olisiko sellaiseen varaa. No ei oikein. Sen sijaan piti ostaa pesukone. Nyt odottelen, koska uusi, puhtonen pesukone tulee ja saan sen vanhan tilalle komistamaan kylpyhuonettamme. Samalla muistan, miten oma mummoni ja äitini pesivät vielä kaiken nyrkkipyykkinä.

Mummo lämmitti saunan padassa veden kiehuvan kuumaksi ja työnsi sinne valkoiset lakanat puhdistumaan. Välillä vain kävi puukepillä niitä liejuttelemassa. Pakkasellakin lakanat sitten kuivuivat ulkona pyykkinarulla jäisen kovina. Aina oli jossain nurkassa vesiämpärissä vaatteita likoamassa. (Oma mummoni fiksu kun oli, kuitenkin opiskeli myös öisin salaa englantia ja kirjoitti Nyyrikkiin rakkausnovelleja.)

Mummon jo kuoltua saunan taakse metsään rakennettiin rivitaloalue ja vedettiin tie. Sauna, josta siihen asti vedet olivat valuneet suoraan ulos, piti purkaa, koska tie tuli vain metrin päähän siitä. Kaupungin tietöiden kaivuussa meiltä menivät vedet kaivosta. Vettä haimme äidin kanssa sitten ämpäreillä pimeän aikaan salaa sadan metrin päässä olevasta vesipostista, josta emme olleet maksaneet.

Kun vesipostikin poistettiin, haimme vettä jonkin aikaa suuresta vesiputkesta, joka jostain syystä juoksutti puhdasta vettä tietyömaalla. Vaivalla kannettu vesi oli niin arvokasta, että meillä usein riideltiin siitä, kuinka monta mukillista vettä sai käyttää hiustenpesuun.

Lopulta äidin oli pakko asennuttaa meillekin vesijohto. Vesijohtofirma huiputti meitä (miestä kun talossa ei ollut) missä vain kerkesi. Sen pituinen se kertomus tällä kertaa...