torstai 30. kesäkuuta 2016

Kiitäjien yöt ovat edessä


Köynnöskuusama on joka vuosi houkutellut tuoksullaan mäntykiitäjiä luokseen. Tänäkään vuonna emme joutuneet pettyneet. Siinä se taas on. Tässä ympärillä kasvaa suuria mäntyjä. Jossain siellä se on elänyt toukkavaiheensa. Nyt se on saanut siivet ja nälissään hakee yöaikaan kukkien mettä.

Meille se merkitsee jonkinlaista jatkuvuutta. Omaa juhlaamme. Olemme jo odottaneet sitä.


sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Maailman kaunein paikka


Juhannuksena juttelimme paljon paikoista, joissa olemme viime aikoina matkustelleet. Yksien mielestä Thaimaa on upein paikka, missä he ovat käyneet. Entäs sitten Sri Lanka. Me muistimme Saksin Sveitsin.


Tänä aamuna, kun poljin uimaan, ajattelin taas kerran, että kyllä tämä saari täällä on maailman kaunein paikka.



Oma pieni rivitalon pihakin näyttää tällä hetkellä melkein paratiisilta. Flammentanz  on aivan käsittämättömän kaunis eikä köynnöskuusama jää paljon sen varjoon.

Mutta kun lentokone lensi matalalla ylitseni, kaukokaipuu pisti taas sydämessä.



lauantai 25. kesäkuuta 2016

Äijänkivi


Juhannus meni sittenkin mökillä, vaikka ei omalla. Saimme kutsun sukulaistemme mökille ja oli ihan mukava tavata pitkästä aikaa, syödä grilliruokia, jutella, saunoa ja uida järvessä. Kokkokin poltettiin. Kyllä mökkielämä on mukavaa.


Matkan varrelta poimimme tietysti mahdollisimman monta geokätköä. Muun muassa yläkuvan Äijänkiveltä. Komea kivenmukare 41-tien varrella, joka kätki sisäänsä luolamaisia syvennyksiä.


Sen ympäristössä kasvoi vanamoita, jotka herkistävät aina mielen. Niiden tuoksu on yksi maailman ihanimpia. Nyt sitten päivät ovat taas alkaneet lyhetä. Haikeaa. Elämä on jollain tapaa haikeaa. Kohta sitä saattaa vaahteranlehti tipahtaa itsekunkin kesäpöytään. 


perjantai 24. kesäkuuta 2016

Hyvää juhannusta


Flammentanz aukaisi juhannuksen kunniaksi ensimmäisen ruusunsa. Köynnöskuusama on hyönteisten suosiossa. Sen kukissa on ihana tuoksu.


Juhannus ei ole koskaan ollut minun juhlani. Ihmettelen aina näitä tiedotuksia meno- ja paluuliikenteestä. Tiedän, ihmisten on päästävä mökille. Pitäisi siis ensin saada se mökki, jotta pääsisi suhaamaan muiden joukkoon.

Anteeksi tämä kyyninen asenne. Brexit kai sen osaltaan sai aikaan. Bräks!


torstai 23. kesäkuuta 2016

Se friskaa kun vettä viskaa


Sain sadekuuron niskaani, kun pyöräilin uintireissulta takaisinpäin. Kesäsade ei paljon haittaa.
Aurinkoista ja kaikin puolin rentouttavaa juhannusta!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Aamu-uinnilla


Tänään poljin taas tutulle uimapaikalle. Stressaantunut oloni karisi kummasti taivaan tuuliin. Merivesi on 15 astetta. Ihanan virkistävää. Samalla sain jutella hieman tuttujen naisten kanssa.

Olen syönyt iltaisin maustamattoman jogurtin kanssa lusikallisen hunajaa. Luin sen estävän tulehduksia. Polveni on nyt paljon parempi. Hunajan ansiota vai ei?


lauantai 18. kesäkuuta 2016

Taas yksi uusi päivä


Yöllä oli satanut reippaasti. Heräsin kuudelta avonaisen ikkunan takaa kuuluvaan sirkutukseen. Nousin ylös ja keitin kahvia. Mies jäi nukkumaan jalkapallomatsien väsyttämänä.



Hiljaiset aamut ovat meditointihetkiäni. Istun terassilla ja totean kaiken olevan kohdallaan. Märkiä pikkulintuja lentelee lähelle siinä toivossa, että laitan niille pähkinämurua. Flammentanzin nuput ovat hieman auenneet sateen virkistäminä. Yksi unelmistani näyttää toteutuvan: olen aina kadehtinut ihmisiä, joiden pihassa kukkii upeita köynnösruusuja.



Oravakin tulee. Sekin näyttää unelmoivan jostain.

Kun mies ei vieläkään herää, leivon saksalaistyyppisen murukakun, johon laitan nektariinin lohkoja. Melkein unohdan sen uuniin nauttiessani yksinäisestä istuskeluhetkestäni. Hieman se ehtii palaa yhdestä reunasta.



torstai 16. kesäkuuta 2016

Tänään sataa


Kasvit varmasti iloitsevat. Ja minäkin, kun ei tarvitse kantaa johtovettä ulos. Olen sidottu tähän työpöydän eteen pariksi viikoksi eteenpäin. Siksi sade ei haittaa. On oikeastaan kodikasta rapinaa.


Näkymä työpöydän edessä olevasta ikkunasta. Tämä talitiainen riippuu ikkunan ulkopuolelle liimaamassani tähdessä, jonka tarkoituksena on estää lintuja lentämästä ikkunaan. Se tulee siihen aina ilmoittamaan, että tarvitsee pähkinöitä. Se hakee pähkinänpuolikkaat suoraan kädestä. Sosiaalinen elämäni on muuttunut vilkkaaksi.

Kirjosieppokin istuu tuolla pihanurkkaan laittamassani astiassa kylpemässä. Takana näkyy vesiheinää. Pitäisi kai nyhtää pois. Nurmikko harottaa. En ole pariin vuoteen muistanut kalkita maata.


keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Puutarhassa tänään


On niin vihreää ja lämmintä. Täälläpäin on julkisia puutarhoja myöten kärsitty lumettomasta ja kylmästä talvesta ja Turun kasvitieteellisen puutarhan puutarhuri neuvoi suosiolla luopumaan kituvista kasveista ja hankkimaan uusia.


Köynnöskuusamani selvisi kuitenkin talvesta ja siinä on taas paljon nuppuja, joissa - jahka ne avautuvat - on huumaava tuoksu. Jännitän jo, tuleeko mäntykiitäjä jälleen iltaisin meden hakuun.



Flammentanz selvisi myös talvesta ja siinäkin on nuppuja. Saa nähdä avautuvatko ne vai ehtiikö joku tauti kuihduttamaan ne. Olen tullut pessimistiksi. Toukokuussa näissä pehmeälehtisissä ruusuissa oli jotain ihmeen härmää, jonka toivon lopullisesti hävinneen Tolu- ja ruokasoodakäsittelyn jälkeen.


Nämä neilikat kukkivat todella innolla. Ainakin vielä.


Tämän Meilove-nimisen ruusun hankin Plantagesta kuolleen Parkland-ruusuni tilalle. Maanpeittoruusukin näytti kuolleen talvella, mutta nyt sen juuristosta pistää pienen pieniä alkuja esiin. 

Ja lintulaudan luona istuu kurretyttö. Se odottaa katolla, kunnes laitan sille pähkinöitä lintulaudalle. Hieman arka se on. Ei varmaan sama äitikurre, joka kävi täällä usein viime kesänä pienet vaaleanpunaiset tissit pullollaan. Se söi jopa kädestä. Siinäpä tärkeimmät uutiset.

Mitä muuten pidätte naapureista, jotka tykkäävät kesällä kuunnella radiota ulkona?


lauantai 11. kesäkuuta 2016

Huomenta...


... en mitenkään haluaisi vaivata teitä, mutta olisiko mahdollista saada vielä pari pähkinää?

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Ruokavieras


Saimme terassillemme tällaisen ruokavieraan. Saatuaan annoksen pähkinöitä, ei meinannut (hyvä sana, miksi ei saisi käyttää?) jättää meitä enää rauhaan.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Pitkin auringonsiltaa ...


Lauantaina olimme Taivassalon lähellä melomassa. Minä miehen vanhalla ilmatäytteisellä Adventure-kajakilla, joka itseasiassa on paljon raskaampi melottava kuin miehen muovinen kajakki.

Ruovikon reunoilla näkyi elämää.


Takaisinpäin meloessamme eksyimme saman näköisten rantojen sokkelossa. Oikeakin väylä viimein löytyi juuri sopivasti, ennen kuin pohjoistuuli alkoi puhaltaa kiukkuisesti.