lauantai 27. elokuuta 2016

Mustikassa

Tavallisesti olemme ajaneet sadan kilometrin päässä olevaan salaiseen mustikkapaikkaamme..


Tänä kesänä mies on ollut kuitenkin niin huonossa kunnossa, että olemme olleet pääasiassa kotona.  Alkuviikosta tein yksinään tuon Saaristoreitin pyöräilyn.


Tänään lähdin yksinään tänne lähimetsään mustikkaan. Mustikoita on vielä tosi paljon ja puolukatkin alkavat olla kypsiä. Sieniä en kerää, vaikka syön kyllä niitä, jos joku on laittanut. Onkohan tuo kuvan sieni valkoinen kärpässieni vai mikä?

Rakastan metsässä olemista. Vain tuulen suhinaa ja tikan koputtelua. Auringonvalo leikkii puiden lomassa, pilvet kiitävät taivaalla. Ei tarvitse puhua kenellekään. Mustikoita tulee kerättyä ihan huomaamatta.



keskiviikko 24. elokuuta 2016

Kuudennen kerran


Luin niin paljon toisten seikkailuista, että kun huomasin, ettei Iniön ja Houtskärin välinen lautta kulje enää tänä kesänä sunnuntaina jälkeen, päätin ex tempore lähteä kiertämään Saaristoreittiä pyörällä.



Tämä oli kuudes kerta, kun kierrän sen. Matkaa on pyörällä kaikkiaan noin 130 kilometriä. Välillä on yhdeksän lauttaa tai lossia ja kolme suurta siltaa plus ne pienemmät.


Matkaan lähtiessäni ilma näytti harmaalta ja sateiselta, mutta selkeni sitten.


M/S Antonian kyydissä matkalla Houtskäriin.


Muut pyöräilijät olivat yksi hollantilainen sekä amerikkalaisten ryhmä. Sen verran juttelin kaikkien kanssa, että sain tietää tämän. Have a nice trip!


Iltapäivällä ilma alkoi olla jo kuuma. Nämä saaret sisältävät jo niin paljon erilaisia muistoja melkein joka mutkassa.


Houtskärin saari on noin 30 kilometriä pitkä ja sen välissä on kaksi lossia.


Iltapäivän ruuhkaa saaristolaiseen tapaan. Ruotsin laivat kulkevat Houtskärin rantoja hipoja.


Ainoa harmittava asia oli, että Kittuisten kahvila oli kiinni. Olin vesi kielellä odottanut pääseväni juomaan kahvia ja syömään munkkirinkilää. Ei muuta kuin odottamaan Korppoon lauttaa.


Meressä on sitä jotain.


Ja lintuja...


Tällä joutsenella oli seitsemän poikasta. Toista vanhemmista ei näkynyt.


Jäin Korppooseen yöksi. Ihana ilta- ja aamu-uintipaikkani venevajan kyljessä.


Täällä Faffasin majatalossa yövyin viimekin vuonna. Ihana paikka ja todella mukava emäntä.


Ensi vuoteen! Voi miten haikealta tuntuu nyt olla taas kotona.


maanantai 22. elokuuta 2016

Uintipaikka


Tässä aamu-uintipaikkani merenlahdella. Olisi kiva aloittaa jälleen avantouinti. Tässä on talvella aina auki pidetty avanto. Olen taistellut polvikipua vastaan, ehkä kylmä vesi auttaisi. Polvi on välillä parempi ja pyöräily ja uinti tekee sille tosi hyvää, mutta aina välillä kipu alkaa uudelleen. Varsinkin, kun olen istunut pitkään. Istuminen on oikeaa myrkkyä.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Varma merkki lähenevästä syksystä


Kurkipariskunnan ilmestyminen täyskasvuisten poikasten kanssa viljapellolle on aina varma merkki siitä, että syksy on kohta täällä. Tänä vuonna kurjillamme näyttää olevan vain yksi isoksi saatu poikanen.

Kukat kukkivat kuitenkin vielä tienpientareilla ja kimalaiset pörräävät. Merivesi on 17 astetta ja aamu-uinti siinä oli ihanan virkistävää. Poljin hiljakseen kotia päin, kun yhtäkkiä jouduin kilpapyöräilijöiden keskelle ja jouduin taittamaan pitkän matkaa ohi suhahtelevien pyörien kanssa. Varma merkki sekin syksyn lähenemisestä. Olin vain jo unohtanut, että tänä viikonloppuna on tuo jokavuotinen pyöräilytapahtuma.


lauantai 20. elokuuta 2016

Mistä maito tulee?


Sekin tuli nyt selvitettyä. Oma pikkuveljeni ilmoitti aikoinaan, ettei halua lehmän maitoa, vaan kaupan maitoa. Lietolaiset lapset tietävän asian paremmin. Tänään on kansainvälinen geokätköilijöiden päivä ja hoidimme kyllä itsellemme uuden souvenir-merkin, mutta tämä vierailu maitotilalla oli jotakin aivan uutta.
Nykyajan navetassa näyttää kovin erilaisesta kuin minun lapsuudessa. Pääsimme lietolaisten sukulaistemme siivellä tätäkin ihmettä katsomaan. Lehmät pääsevät täällä vapaasti liikkumaan.


Lypsykoneelle mennään ihan itse kenenkään komentamatta. On ilmeisesti lehmistä mukavaa puuhaa. Nämä rouvat odottavat jo vuoroaan.


Välillä voi käydä hankaamassa kutisevaa selkää harjaan.


Lypsylehmät ovat sisällä ja ottavat rennosti, vaikka uteliaita ihmisiä tungeksi sadoittain ihmettelemässä.
Nuorimmat vasikat ovat omassa karsinassaan.


Hiehot ja hieman suuremmat vasikat taasen saavat olla vapaasti ulkona laitumella.


Lapsista vasikat ovat niin ihania, että olisi kiva saada kotiin sellainen.


Mutta olkipaalien seassa oli kuitenkin kaikista hauskinta peuhata. Kiitos maitotilan isäntäväelle hienosta avoimien ovien päivästä!


torstai 18. elokuuta 2016

Siltojen Turku


Tamperelaiset sukulaiset kutsuivat Turkuun katsomaan Samppalinnan kesäteatterissa esitettävää Nunnia ja konnia.



Ihan hauska esitys ja Maria Lund oli todella loistava. Katsomo oli niin täynnä, että jotkut joutuivat istumaan käytävien keskelle asetetuilla varatuoleilla. Tässä väliajalla, kun osa lähti kahville.


Silloin tällöin rapsahtavasta sateesta huolimatta Turku näytti kauniilta.



Kävelimme vielä pitkin iltavalaistuja katuja ja kauniita siltoja pitkin.


sunnuntai 7. elokuuta 2016

Pilvien päivä


Täksi päiväksi oli luvattu ukkosta, mutta olin jo illalla pakannut pyörälaukut, joten lähdin kuitenkin matkaan aamulla seitsemältä. Oli hiljaista. Pellolta nousi kaksi metsähanhea ja kyyhkyjä ilmaan.



Ajoin tuttua reittiä kohti paikkaa, jossa kävimme tänä kesänä lapsenlapsen kanssa paljon uimassa. Matkaa oli kaikkiaan noin 80 kilometriä. Pian pilvet alkoivat kerääntyä uhkaavan tummina taivaalle. Ajoin niitä karkuun. Ihailin tuleentunutta viljaa ja harmittelin sitä, että tienpientareet on nuljuttu sileiksi kauniista kukista.



Puolivälissä matkaa pidin termarikahvi tauon. Ilma alkoi käydä tukalan kuumaksi ja vaatteet liimautuvat ihoon kosteina. Jossain välissä sadekin ropsahti hieman niskaan.



Viiden tunnin päästä olin perillä. Ajoin tutulle uimarannalle, jossa ei vielä ollut ketään. Pulahdin uimaan. Olimme sopineet miehen kanssa tapaavamme rannalla. Kun rannalle alkoi tulla lapsiperheitä, päätin kuitenkin pukea kuivat ja puhtaat vaatteet päälle ja ajoin parkkipaikalle odottamaan miestä.



Mies tuli autolla hieman myöhässä. Olin siinä välissä ehtinyt jo poimia metsästä mustikoitakin. Kun hän oli käynyt uimassa, pakkasimme pyörän autoon ja palasimme kotiin. Juuri hyvään aikaan, sillä uusi sadekuuro ropisi auton kattoon ja tienpintaan. Täällä kotona ei ole kuitenkaan satanut. Kuinkas muuten. Saan illalla vielä kastella kukat.