tiistai 27. syyskuuta 2016

Liesjärven kansallispuisto


Kun tässä viime viikolla kirjoittelin kätköilystä,  tuli itselle halu lähteä tekemään taas pidempi kierros. Muistin Laurin Mummon mökki -blogista kertoneen Torronsuosta. Katsoin kartasta ja huomasin, että siinä vieressä on Liesjärven kansallispuisto, jossa myös olisi geokätköjä.

Siispä eilen suuntasimme sinne. Aamulla oli sumuista, mutta päivän mittaan aurinko alkoi vähitellen tulla esiin.

Kiersimme Hyypiön lenkin ja poimimme sen varrelta kaikki kätköt yhtä lukuun ottamatta, jota emme löytäneet. Lämpötila oli 18 asteen kieppeillä ja olin lopulta aivan litimärkä syksyvaatteissani. Niinpä pulahdin uimaan tähän järveen.

Viimeinen kätkö löytyi Ilveskallion luolasta. Aikamoinen etsiminen löytää kyseinen luola. Tuli sitten kiipeiltyä pitkin ja poikin lohkareiden seassa. Mies sai mennä otsalamppuineen luolan sisään. Minä pelkään pimeää ja ahtaita paikkoja, joten jäin odottamaan ulkopuolelle. Luola oli kuulemma suuri ja olisi jatkunut pidemmällekin.

Tätä Kyynärharjua pitkin olisi päässyt kiertämään suuren lenkin Liesjärven ympäri, mutta tyydyimme kävelemään sen päähän ja hakemaan sieltä yhden kätkön. Kätköstä otimme mukaamme Tanskasta tulleen reissaajan, jonka viemme eteenpäin sopivaan paikkaan.

Torronsuolle emme enää ehtineet, mutta sinne matkaamme seuraavaksi. Olisi hienoa myös kiertää koko Liesjärvi, ehkä joskus... Nyt kiirehdimme vielä Salon Horninkadulle pizzalle. Viihtyisä paikka, parhaat pizzat, jotka tiedämme, ja aina iloiset tytöt myymässä.



lauantai 24. syyskuuta 2016

Ensi kevääseen

Viime päivinä taivaalta on yhä uudelleen kuulunut kurkien haikeat hyvästit. Olen vähän väliä singahtanut ulos pihalle ja tähyillyt niiden perään. Ne lentävät suoraan etelään päin.


perjantai 23. syyskuuta 2016

Kätköily

Geokätköily on hauska tapa liikkua ulkona ja nähdä uusia paikkoja. Itse aloitin harrastuksen vuonna 2011 ostamalla GPS-laitteen. Sitten meni jonkin aikaa, kun opettelin sen käyttöä ja pääsin etsimään ensimmäisen kätkön. Muistan sen riemun tunteen, kun viimein kaivoin tämän rasian esiin Villivuoren laella.

Tähän mennessä olemme löytäneet jo 1162 kätköä. Olemme käyneet kätköilemässä myös Saksassa ja Ruotsissa. Lataan tällöin koordinaatit jo valmiiksi kotona ja kirjoitan vihkoon ylös tärkeimmät ohjeet, jotta aikaa ei ulkomailla menisi liikaa teiden etsimiseen. Mieluiten valitsemme jonkun luontopolun tai retkeilyreitin, jonka varrella on useampia kätköjä. Tai sitten jonkun kuuluisan nähtävyyden.

Kätköjä etsiessä on varottava, etteivät ne paljastu ulkopuolisille. Valitettavasti pari kertaa on itsekin törmätty silkkaan ilkivaltaan niitä kohtaan. Mikä on todella harmillista, koska yksityiset ihmiset ovat nähneet paljon vaivaa ja ostaneet kätkötarvikkeita niiden tekoa varten.

Kätköilyreissuista riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka paljon. Joskus kuusivuotias lapsenlapsi on ollut mukana, mutta hänestä se on aivan liian helppoa. Hmm...

Tässä geogaching-sivuston tärkeimmät ohjeet aloittelijalle:

At its simplest level, geocaching requires these 8 steps:

  1. Register for a free Basic Membership.
  2. Visit the "Hide & Seek a Cache" page.
  3. Enter your postal code and click "search."
  4. Choose any geocache from the list and click on its name.
  5. Enter the coordinates of the geocache into your GPS Device.
  6. Use your GPS device to assist you in finding the hidden geocache.
  7. Sign the logbook and return the geocache to its original location.
  8. Share your geocaching stories and photos online.


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Synnyinseudulla

 Kävimme lapsuuteeni ja nuoruuteni maisemissa Helsingin Malmilla. Malmin lentokenttä ja Tattarisuo oli minulle lapsena maailman kiehtovin paikka. Nuorena vietin melkein kaiken vapaa-aikani täällä lentokentällä ja mieheeni tutustuin myös täällä.
Näitä lentokenttää kiertäviä lenkkipolkuja kuljin joka päivä koiramme kanssa. Nykyään polkuja on laajennettu vielä ja näyttivät olevan ahkerassa käytössä. On paikkana kyllä oikea helmi Helsingissä. Toivottavasti lentokenttä saa edelleen pysyä Malmilla.

Sen lisäksi, että haimme lentokentän laitaan tulleen uuden geokätkön ja ihailimme laskeutuvia lentokoneita, päätarkoituksena oli käydä istuttamassa kanervia mummon, ukin ja äitini yhteiselle haudalle. Haudassa on tilaa vielä minullekin. Olen kuitenkin kertonut omaisilleni, että haluan tuhkani heitettävän mereen.


lauantai 10. syyskuuta 2016

Repovesi jälleen kerran


Mies on taas paremmassa kunnossa, ja päätimme käyttää ehkä tämän vuoden viimeiset lämpimät päivät melontaretkeen. Suuntasimme taas Itä-Suomeen päin. Ensimmäisen yön vietimme tutussa paikassa Verlassa. Illalla saunoimme ja uimme auringonlaskuun asti.



Aamulla suuntasimme Repovedelle ja tässä jo Lapinsalmen riippusillan alla.

Olimme vuokranneet Mustavuorella sijaitsevan Kuutinkämpän kahdeksi yöksi. Sinne meloi hieman alle tunnissa. Keväällä olimme olleet sen lähellä olevassa Metsähallituksen kodassa yötä.
 Mutta tämä Kuutinkämppä oli kyllä vertaansa vailla: patjat ja tyynyt lavereilla, astioita monenlaisia, kevyttakka tuvassa ja sauna. Kahvit keitettiin nuotiolla.

Ensimmäisenä iltana kiivettiin Mustavuoren laelle ja näkötorniin maisemia ihailemaan. Loppuilta vain uitiin ja nautittiin laiturilla auringonpaisteesta.

Seuraavana aamuna oli tarkoitus lähteä heti patikoimaan, mutta annas olla: niin paljon kuin olemme näissä mökeissä aikaa viettäneet, niin nyt sitten unohdimme pitää huolta siitä, ettei avain vahingossa jää sisälle.

Mökin sisälle jäivät myös kännykät. Minulla oli vain kajakkitossut jalassa ja T-paita ja veryttelyhousut jalassa. Kirjoitin hiilellä oven vieressä olevan puhelinnumeron käsivarteeni ja lähdimme etsimään ihmistä, joka voisi soittaa meille apua. Jonkin matkaa käveltyämme kuulimme moottorisahan ääntä. Lähellä Olhavan kaivoa oli Metsähallituksen miehiä tulipaikoille polttopuita tekemässä. Toinen heistä soitti sitten meille oven avaajan, joka onneksi sattui olemaan kokouksessa jossakin melko lähellä, kuten hän kertoi.


Aika noloa. Mutta viimein sitten päästin patikoimaan. Päätimme kiertää vain Olhavan kierroksen, jonka pituudeksi tuli Kuutinkämpältä korkeintaan 6 kilometriä. Reitti on kuitenkin aika rankka, koska noustaan Olhavan laelle ja jälleen sieltä alas. Maisemat sitten ovatkin satumaisen kauniita. Maukkaita mustikoita oli edelleen kallion laella. Söimme niitä kourakaupalla.

Täytimme vielä vesivarastomme Olhavan kaivolla ja sitten palasimme kämpälle saunaa lämmittämään. Loppuilta kului saunoessa, uidessa ja ruuan lämmityksessä nuotiolla. Meillä oli valmista norjalaista retkiruokaa, johon tarvitsi vain lisätä kiehuvaa vettä.

Yö meni minun kohdalla aika katkonaiseksi. Oli outoa minulle ruuhkasuomen ihmiselle, että yö oli aivan säkkipimeää, ja heräsin monta kertaa yöllä kuulostelemaan yön ääniä. Aamu valkeni usvaisena.



Sykähdyttävän kauniilta näytti ja kuikan huuto toi todellisen aarnimetsä-tunnelman. Keitimme porokahvit tällä kertaa kevyttakan päällä. Sitten alkoi pakkaaminen.

Järvenselkä oli ajoittain peilityyni, kun lähdimme paluumatkalle haikeina taas kuten aina. Meloimme hitaasti. Välillä annoimme kajakkien vain lipua äänettömästi. Oli niin hiljaista. Kuikka vain huusi peräämme.



perjantai 2. syyskuuta 2016

Syyskuun tuulia


Hiljaiseloa omilla kotinurkilla. Kurjet ovat lähteneet, vilja kohta korjattu kaikki. Lämmintä, mutta syksyisen oloista pientä tuulta. Olemme viime päivinä tehneet pieniä kävelylenkkejä lähimmälle rannalle uimaan. Huomenna mummopäivä. Hyvää viikonloppua!