lauantai 26. marraskuuta 2016

Hieman auringonpaistetta


Tänään on aurinko paistanut niin, että on ihan häikäissyt. Mukavaa on, että ampumahiihto- ja mäkihyppykisat alkavat taas. Ei tarvitse itse lähteä ulos, vaan voi rauhassa sohvalla kahvin ja torttujen parissa seurata muiden hikoilua.

Jännitän myös Saara Aallon selviämistä Englannin X-Factorissa.  Mykistyin jo katsellessani hänen esitystään Lady Gagan kappaleesta Bad Romance.

Eilen kävin kirpparilla ja löysin kasan oman nuoruuteni musiikkia esittäviä DVD-levyjä 1,50 EUR kappale. Kuka vielä muistaa esim. sellaisen yhtyeen kuin Shadows? Mukaani lähti myös Arabian Diana-sarjaa (oli minulle ihan uusi tuttavuus) oleva kakkulautanen.


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Kuusi kuvaa kesästä


Sain tämän haasteen Anneli Pihakuiskaajan blogista. Eli haasteena on esittää kuusi kuvaa kesästä. Mikä sen mieluisampaa tänä harmaana aikana, kun sumu riippuu raskaana verhona maiseman yllä, kuin muistella kesää, aurinkoa ja lämpöä.

Ykköskuvana on kuva Repovedeltä, missä olimme melomassa. Kaksi ihanaa päivää ja yötä näissä ihanissa maisemissa.


Kakkoskuvaan kuuluvat lapsenlapset. Niin monta ihanaa uimareissua.


Kolmosena kesän kaikki villit kukat, puiden lehtien kahina tuulessa.


Nelosena oman pienen pihan kaikki kauniit kukat.


Vitosena kuva pyöräretkeltäni Saaristoreittiä pitkin. Tässä Nauvon kirkolla ja edessä enää yksi lauttamatka.

Kutosena sitten retkemme miehen kanssa luontopolkuja pitkin. Vanamon tuoksua.


Laitan tämän haasteen menemään edelleen Rantakasville, Aimarille ja Helgalle.
Kiva, jos teillä on aikaa muistella kesää.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Pihkantuoksuista maanantaita


Eipä tässä ole mitään ihmeempää kerrottavaa ja kuvatkin ovat marraskuisen harmaita. Teimme tänään pienen mustikkasopparetken Haukkavuorelle.



Etsimällä yritin etsiä jotain kuvattavaa. Ei tietoakaan auringonlaskuista tai punaiseksi värjäytyneistä taivaista. Metsä on kuitenkin aina metsä kaikkine tuoksuineen.

Kosteaa. Tästä pääsisi Kuhankuonon retkeilyreitille asti. Ehkä joskus patikoimme koko reitin läpi. Vuodet vain alkavat huveta. Ensi vuonna täytän jo 65. Mies minuakin vanhempi.

Katinliekoja koristamassa polkua. Onneksi olemme taas terveitä. Kävin ottamassa influessa- ja pneumokokki-rokotuksenkin. Maksoin ne itse, mutta nyt vasta huomasin, että olisin niistä ainakin toisen saanut ilmaiseksi yli 65-vuotiaan lähiomaisena.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Lauantain lohipiirakka


Pyrimme kerran viikossa syömään kalaa. Viime viikonlopuksi tein Leena Lumin blogista kopsaamani reseptin mukaista lohilaatikkoa. Siitä tuli mehevää ja todella hyvää. Sen verran tuunasin ohjetta, etten keittänyt perunoita, vaan tein Gloria-perunoista ohuita suikaleita.

Nyt lauantaiksi tein lohipiirakan venäläiseen tapaan. Ohjeen sain täältä. Hieman kuivaksi tuli. En tiedä, oliko liian kauan uunissa vai mistä johtui. Mutta muuten hyvää ja sopisi vaikka saunan jälkeiseksi huikopalaksi.


perjantai 11. marraskuuta 2016

lauantai 5. marraskuuta 2016

Marraskuu


Tutut linnut taas pihapiirissä. Lintulauta on ollut ahkerassa käytössä jo pari päivää.

Pakkasta aamulla -6 astetta. Jääkukkia lyhdyssä. Urheimmat vielä kukassa. Hain ruusuille kaksi 50 litran säkkiä Kekkilän talvensuojapurua. Kallista (10 euroa säkki). Toivottavasti suojaa. Muutama kuusenoksa pitäisi vielä jostain saada.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Ensilumi


Ensilumi oli aamun tunteina satanut täysin sääennusteen mukaan. Ruusun kaikki nuput eivät ehdi aueta. Leikkaisinko sisälle maljakkoon? Haen ehkä turvetta ruusun suojaksi, jos taas tulee lumeton pakkastalvi.

Eilen haravoin ja levitin kalkkia nurmikolle. Tulppaanin ja scillan sipulit sekä koulittavat harjaneilikan taimet ovat kaikki olleet maassa jo syyskuun lopusta lähtien.

Tervetuloa talvi. Toivottavasti pääsemme pian hiihtämään.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Väsymykselle kampoihin


Lokakuulle heitettiin hyvästit aurinkoisessa säässä Hämeen Härkätien varrella olevissa Ruostejärven maisemissa.

Tuosta kartasta huomasin, että täältä lähtisi polku Torronsuolle, jonne emme vieläkään ole ehtineet.

Jätimme auton Hämeen Luontokeskuksen parkkipaikalle, jossa ei muita autoja ollutkaan. Siitä lähdimme sitten kiertämään järveä.

Laavuja löytyi reittien varrelta kaikkiaan kolme.

Hauskinta oli kuitenkin tämä käsipelillä toimiva lossi.

Maisemat olivat kauniita.

Välillä kuljettiin pitkospuita pitkin.


Vesi ei ollut nimensä mukaista, vaan todella kirkasta.

Ketään ei tullut vastaan. Pitkospuut olivat välillä kuuran peitossa ja liukkaat.

Harjujen laella polut olivat kuitenkin kuivia ja mukavia kulkea.

Kaikkien reittien läpikäyminen vei melkein viisi tuntia kahvitaukoineen. Aurinko alkoi jo neljältä hävitä metsän taakse. Viimeiset säteet saivat metsän hehkumaan oranssina. Kotiin ajoimme pimeässä.