keskiviikko 16. elokuuta 2017

Saaristonreitti


Saaristoreitin pyöräily on sitten tältä kesältä tehty. Ihana ilma istua lauttojen kannella, kuunnella meren aaltoja ja antaa auringon paahtaa kasvoihin. Seurauksena kyllä palanut nenä ja otsa.

Tällä kertaa mies lähti mukaani ja muutimme hieman reittisuunnitelmaa. Tavallisesti olen pyöräillyt suoraan Kustaviin. Nyt poljimme ensin Velkualle ja sieltä matkasimme Kivimo-nimisen lautan kyydissä Kustavin Heponiemeen. Näin säästimme ehkä kymmenisen kilometriä pyöräilyä.


Tässä Iniön lautta saapumassa juuri Heponiemen satamaan. 


Ensimmäisen yön vietimme Iniössä tässä mökissä. Seuraavana aamuna söimme aamiaista kahvilassa ja lähdimme sitten jatkamaan matkaa. 


Oli kuuma ilma, mutta pakko vain oli lähteä hakemaan matkan varrelta pari geokätköä. Toinen niistä oli ihanan luontopolun varrella, jossa näimme muun muassa tämän harvinaisen linnun.


Kilometrin mittainen seikkailu iniöläisessä metsässä nostatti hien pintaan vielä, kun huomasimme, että nyt oli juostava takaisin pyörille, jos aioimme ehtiä Houtskarin lauttaan.

Sitten tunnin lauttamatka Iniöstä Houtskarin ensimmäiselle saarelle ja Mossalan satamaan.

Houtskarin läpi ajettaessa oli vielä kaksi lossia ja sitten Kittuisen päässä kerkisimme nippa nappa juuri lähdössä olevaan Korppoon lauttaan. Korppoo on pieni saari ja sen läpi ajoimme korkeintaan tunnissa. Seuraava lautta vei sitten Nauvoon. Lautoissa oli paljon pääskysten pesiä. Vielä ne suihkivat lautan ympärillä.


Nauvon Pärnaisissa menimme ensi töiksemme syömään. Pannupihvi oli kauniisti laitettu ja maistui jääkylmän veden kanssa todella hyvälle. 


Sitten hyvästit tälle pienelle ravintolalle lauttarannassa ja eteenpäin.


Nauvossa yövyimme Grännäsin B&B -majatalossa, tässä punaisessa talossa, missä meidän lisäksi yöpyi paljon muita pyöräilijöitä. Plussaa tässä paikassa oli ystävällinen palvelu, vitivalkoiset lakanat ja suihkut. Mutta narisevat puulattiat olivat hirveät. Aamulla herätimme tahtomattamme muutaman muun yöpyjän naristessamme rappuja alas ja keittiöön laittamaan aamukahvia.


Jälleen pyörillä eteenpäin ja kohti Nauvon keskustaa. MS Östern odotti jo satamassa. Istuuduin varjoon pienen kahvipuodin tuolille punaisine nenine odottamaan lauttaan pääsyä. Kahvilan ystävällinen nainen ehdotti kupillista kahvia ja toden totta se maistui voisarven kanssa. Pyöräilystä hikisen oloisena sitä oli kiitollinen jokaiselle ystävälliselle ihmiselle.

Lautta lähti 8.40 ja saimme taas vain istuskella auringossa kannella. Välipysähdys oli taas Seilin saaressa. Sinne täytyy joskus vielä matkustaa ihan erikseen. Varsinkin kun nyt luin Katja Kallion kirjan saaresta.



Saaren rannassa kahlasi lehmiä. Hieman hirvitti niiden polskuttelu. Etteivät vain juuttuisi pohjaan.



Meri kimmelsi kauneimmillaan. Aivan liian nopeasti oltiin perillä Rymättylän Hangassa. Siitä sitten pyörillä taas eteenpäin aina kotiin asti. Matkalla näimme metsähanhien muuttoparvia ja kurkia. Syksy se vain lähenee. En enää pysy laskuissa perässä. Tämä taisi olla seitsemäs kerta, kun kiersin reitin pyörällä. Ajokilometrejä tulee ehkä noin 140 km. Välissä olevat lautat, lossit ja sillat tekevät matkanteosta hauskan. Ensi kesänä?



torstai 10. elokuuta 2017

Kaunotar tämäkin


Pyörä palasi kotiin uusien sisä- ja ulkorenkaiden kanssa: Schwalbe Marathon Plus. Nyt pitäisi kestää. Pyöräliikkeen mukaan parhaat saatavissa olevat renkaat. Yksi maailman raivostuttavin asia ovat ihmiset, jotka rikkovat pulloja tielle. Pari ikävää kokemusta.

Suunnittelen perinteistä Saaristonreitin pyöräilyä. Katsotaan, miten säät tästä kehkeytyvät. 



tiistai 8. elokuuta 2017

Pienestä iloa


Aina sanotaan, että pitäisi iloita siitä mitä itsellä jo on ja kaikesta pienestä elämäänsä kuuluvasta. Minä iloitsen näistä ruusuistani. Jaksan katsella niitä loputtomasti. Pyörä on huollossa paikallisessa pyöräliikkeessä, joten tunnen olevani hieman vangittu. Onneksi saan sen ylihuomenna. Toivottavasti entistä ehompana. Pyysin vaihtamaan siihen pistonkestävät kumit.



Tomaattikin alkoi tekemään tomaatteja. Saa nähdä, saammeko syödä niitä ennen syksyn tuloa.

Alla olevassa kuvassa hieman mainostan, ihan ilman korvausta.



torstai 3. elokuuta 2017

Oma miniruusutarhani


Rakastamani vaaleanpunainen ryhmäruusu alkoi kukkia ja sen takana maanpeiteruusu availee tulipunaisia nuppujaan. Nurmikko sen sijaan näyttää hoitamattomalta. 😕
Puutarhani on tosi pieni, kuten melkein kaikissa rivitaloissa. Toisella puolella nämä yllä olevat ruusut ja toisen puolen aitaa koristamassa Flammentanz, joka alkaa hiljaa nuupahtaa.

Kesä on jo pitkällä, minun pitäisi vastata pariinkin kirjeeseen (saan vielä sellaisia), mutta kynä ei tahdo luistaa. Mieluiten istuisin vain terassilla tai rannalla, enkä ajattelisi yhtään mitään.


sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Porin Yyteri


Meidän asuinpaikalla merivesi on harmaata ja siinä on aivan selvästi jo sinilevää. Hiukset on pestävä joka uinnin jälkeen, muuten ne jäävät likaisen tuntuisiksi. Harmi.

Kävimme lapsenlapsen ja hänen äitinsä kanssa Yyterin upealla hiekkarannalla, missä vesi on kristallinkirkasta, meren hiekkapohja mukava jalan alla ja aallot suuria, välillä melkein metrin korkuisia hyökyjä. Ihmisiä oli tietysti paljon, kauempana merellä oli surffaajia, liitovarjon kanssa hurjastelijoita, kajakkeja, veneitä, oli tuhansia ja taas tuhansia onnesta kiljuvia pikkulapsia. Mutta tilaakin rannalla on vaikka kuinka.

Aurinko paistoi kuumasti ja kesä näytti kaikki parhaat puolensa.





keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Maskun Rosarium

Pink Grootendorst

 Aimable Amie

 Celeste

 Baron Wassenaer


Kävin jälleen kerran Maskun ruusutarhassa. Ruusut olivat jo useimmat kukkineet. Parhain aika vierailla siellä on varmasti heinäkuun alku. Mutta taas rakastuin upeisiin ruusuihin.


 Hunajaruusu Lykkefund

Maiden's Blush

 Kiinan villiruusu Hugonis


 Blanche Moreau




 Hansaland Viro

 Robert Le Diable



 Sissinghurt Castle



Ehdoton suosikkini tämä Pink Grootendorst. Joissakin ruusuissa oli huumavan ihana tuoksu, mutta ei tässä. Silti se miellytti minua eniten.
Alla Fj. Grootendorst