torstai 19. lokakuuta 2017

Torstaina


Taas jo loppuviikon puolella. Aika tuntuu kiitävän. Tänään kävin kampaajalla. Tukasta tuli ihan kiva. Käyn kaksi kertaa vuodessa kampaajalla, mutta nyt päätin tiuhentaa välejä. Olen koko ikäni yrittänyt tulla fiiniksi, mutta resuaminen ensin nuorena liftaten ja nyt pitkin metsiä rymyten on vähitellen vienyt ihan toiseen suuntaan.

Mies lupasi hakea minut kampaamon edestä, mutta ehdin kiertää lenkin alas rantaan ja takaisin, ennen kuin hän saapui. Maanantain 15 lämpöasteesta ollaan pudottu yhdeksään asteeseen. Liput lepattivat tuulessa. Juuri kammatut hiukset kieppuivat sinne ja tänne.


tiistai 17. lokakuuta 2017

Seitsemän järven reitillä


Rauman läheltä Vermuntilasta löytyy kaksikin päiväretkeilyyn sopivaa reittiä, joiden kummankin nimenä on Seitsemän järven reitti.


Eilen oli upea ilma, lämpöasteita 15 ja mukavan raikas tuuli. Niinpä päätimme lähteä kiertämään Reelmäjärven ympäri kulkevaa reittiä. Toisen reiteistä kiersimme jo keväällä.

Paikoin maisemat olivat kuin edelliseltä vuosituhannelta.


Luontopolun infotauluista osa jo sammaloitunut eikä hajuakaan, mitä tässä on joskus ollut. Raamit kyllä harvinaisen komeat.


Reitin kulkemiseen meni meillä viitisen tuntia, kun pidimme välillä kaksi evästaukoa ja etsimme muutaman kätkön. Sateen jäljeltä polkuosuudet metsissä olivat tosi märkiä niin, että piti pukea Hai-saappaat jalkaan. Kärryteitä rakastan, oltiin sitten missä maassa tahansa.



perjantai 6. lokakuuta 2017

Kurkia taivaalla


Tänäänkin aurinko jaksoi jonkin aikaa paistaa. Hyödynsimme sen kävelemällä metsän läpi tuttuja polkuja niitylle ja aina eteenpäin merenrantaan, missä käymme kesällä uimassa.


Kameraa en tälläkään kertaa viitsinyt ottaa mukaan. Mutta taas kävi niin kuin aina:


Jos kameraa ei ole mukana, silloin aina tapahtuu tai näkyy jotain, minkä haluaisi ehdottomasti tallentaa kameraansa. Niin nytkin. Jo kaukaa alkoi kuulua kurkien haikeita huutoja. Viimein pystyimme paikallistamaan ne hyvin korkealla taivaalla. Kännykän kameralla otin tämän kuvan, josta vielä suurensin kurjet noiksi mustiksi pisteiksi.

Hyvää matkaa, ihanat linnut. Jäämme odottamaan kevättä.


torstai 5. lokakuuta 2017

Auringonsäteitä sumun jälkeen


Tänään sumun jälkeen aurinko alkoi hetkeksi paistaa. Oma lähimetsä, jossa pururata on, näytti niin kauniilta, että yritin tallentaa sen kännykän kameralla.





keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Sadetta ja synkkiä pilviä...


... mutta sentään nähtiin tämä laulujoutsen poikasineen.
Kävimme tuttuja paikkoja läpi, missä olemme syksyisin nähneet joutsenia, metsähanhia tai kurkia. Nämä olivat ainoat, jotka näimme.


Muuten oli oudon pimeää. Todella vaikea valokuvata, ainakin minun taidoillani. Jos kohdistin tummiin pilviin, puut näkyivät mustina. Jos taas kohdistin keltaisiin puun lehtiin, taivas näkyi haaleana.

Vähän väliä sadekuuro yllätti.


tiistai 3. lokakuuta 2017

Syksyn kourissa


Mieleni harhailee edelleen jossakin Kamenice-joen varrella. Minun on hirveän vaikeaa tehdä yhtään mitään. Matkavaatteet sain sentään pestyä. Olen kai koukussa matkusteluun ja jännittävissä paikoissa samoamiseen ilman arjen velvoitteita.

Tuon kuvassa olevan hienon taideteoksen löysin täältä oman pururatamme varrelta. Onko lapsi vai aikuinen sen tekijä? Shamaani? Joka tapauksessa todella kaunis. Syksy näyttäisi muutenkin olevan erityisen kaunis, jos vain ei sataisi. Puissa on hienot keltaiset ja punaiset sävyt.

Aloin heti miettiä seuraavaa reissua. Täytyy olla joku päämäärä, joku unelman kohde. En tiedä lähdemmekö enää minnekään, mutta on hauska katsella karttoja ja etsiä tietoa netistä.


lauantai 30. syyskuuta 2017

International translation day


Ihastelen aina ulkomailla liikkuessani pihoilla ja puutarhoissa olevia ruusuja. Tänä kansainvälisenä kääntäjien päivänä (olisitko huomannut, että tällainenkin päivä on?) omatkin ruusuni kukkivat edelleen. Näen ne työpöytäni äärestä.

International translation day, journée mondiale de la traduction. Tämän päivän Fédération internationale des traducteurs, FIT, perusti vuonna 1954 ensi kertaa Pariisissa.
30. syyskuuta on myös kääntäjien suojeluspyhimyksenä pidetyn Pyhän Hieronymuksen päivä. Hieronymos käänsi Raamatun hepreasta ja kreikasta latinan kielelle. Tämä käännös, Vulgata, on edelleen katolisen kirkon virallinen Raamatun versio.
YK:n yleiskokouksessa 24.5.2017päätettiin, että kansainvälinen kääntäjienpäivä on yksi YK:n teemapäivistä. Sillä halutaan tuoda esille ammattimaisen kääntämisen roolia kansakuntien yhdistämisessä sekä rauhan, ymmärryksen ja kehityksen edistämisessä.
Käännöstyö on yksi kulttuurin ja tieteen tukemisen edellytyksistä, mutta tärkeä osa myös eri kielien kehittymisessä. Se palvelee yhdistynyttä Eurooppaa.


perjantai 29. syyskuuta 2017

Kaiserkrone


Horisontissa näkyvät Schrammsteinin kalliot, joille olin kotimaassa suunnitellut kiipeilyä Wilde Höllen kautta. Wilde Höllen läpi kiipesimme toissa vuonna ja pelkäsin silloin vaikka kuinka paljon. Siitä lähtien olen halunnut kiivetä Wilde Höllen läpi vielä kerran.



Nyt kuitenkin kahdesta pitkästä patikoinnista kipeytynyt ukkovarpaani esti moiset seikkailut. Kenkien pitäminen jalassa oli yhtä tuskaa. Sen sijaan tyydyimme kiipeämään lähellä olevalle Kaiserkrone-kalliolle.




Kaiserkronen laelta näkyy paikkakunnan toinen ylpeys: Zirkelstein. Täällä kaiteelliset rautaportaat tekivät kulkemisesta helppoa.




torstai 28. syyskuuta 2017

Soutěsky Kamenice


Edmundsklamm tai tsekiksi Edmundova soutěska on korkeiden hiekkakivikallioiden väliin jäävä rotkosola Hřenskon, Meznán ja Srbská Kamenicen paikkakuntien välissä Tsekin Böömin alueella. Sen läpi virtaa Kamenice-niminen joki, joka laskee Hřenskon kaupungissa Elbeen.


Patikoimme Saksan puolelta Schönan kylästä Tsekin ja Saksan rajana olevan Elben rantaan ja ylitämme Elben pienen lautan kyydissä. Edessämme avautuu Hřenskon villin romanttinen kaupunki.

Kuljettuamme hotellien ja ravintoloiden ja vietnamilaisten pitämien katuputiikkien ohitse pääsemme rotkosolan alkupisteeseen. Vielä vilkaisu karttaan, että olemme oikeassa paikassa.


Ilma on kostea eikä aurinko kauniillakaan ilmalla paista pahemmin tänne.


Katkenneet vanhat puut ovat saaneet sammalpeitteeseensä saniaisia.


Reitti kulkee useiden kallioon hakattujen pimeiden tunnelien läpi.



Edmundsklammin kohdalla sola käy niin kapeaksi, että on siirryttävä turisteja kuljettavan veneen kyytiin. Olemme vaihtaneet Tsekin kruunuja, mutta täällä saa maksaa myös euroilla.



Lautturi puhuu sekaisin tsekkiä ja saksaa ja naurattaa hassuilla jutuillaan. Vastaan tulee toinen vene.


Venematka päättyy 20 minuutin kuluttua ja saavumme tasanteelle, josta saa ostaa pikkupurtavaa ja kahvia. Latte macciachto maistuu hyvälle ja maksaa 40 kruunua = noin 2 euroa.



Päästämme muut patikoijat edellemme ja jatkamme matkaa omaan tahtiin hiljakseen.



Toinen venematka, Wilde Klamm, on tällä kertaa suljettu, joten muutaman tunnelin jälkeen päätämme kääntyä paluumatkalle.



Ylhäällä kallioiden päällä on Meznán kylä. Sinne vie melkein 200 metriä ylöspäin kulkevat portaat. Portaiden yläpäässä on ravintola, jonne muut patikoijat ovat jo asettuneet lounasta syömään. 
Me jatkamme matkaa eteenpäin ja teemme seuraavaksi kohtalokkaan virheen: päätämme oikaista metsän läpi vievää tietä sen sijaan, että seuraisimme keltaisella merkittyä reittiä.



Olemme hyvällä tuulella ja itsevarmoja. Onhan meillä jonkinlainen kartta ja GPS-laite mukanamme. Mikä voisi mennä vikaan?

Metsätie jatkuu ja jatkuu. Tunnin päästä alan tulla epätoivoiseksi. Tämä ei voi olla oikea reitti. Kokeilemme pientä polkua, joka GPS:n mukaan vie suoraan Hřenskon kaupunkiin. Mieleeni tulee, että lasken vaikka peffamäkeä alas sinne. Mies kauhistuu ja käskee minun kiipeämään heti takaisinpäin. 

Olemme luotisuoraan alas putoavien hiekkakivikallioiden päällä. Itsevarmuuteni on tipotiessään. Tajuan, miten turistit näillä seuduin saavat itsensä kiipeliin.

Olemme harhailleet pian pari tuntia jossakin Tsekin metsissä parisadan metrin korkeudessa. Ei auta muu kuin palata omia jälkiä takaisinpäin. Metsästä kömpii nainen sienikorin kanssa. Hän puhuu vain tsekkiä, mutta käsipelillä saamme selville, että meidän pitää tosiaan palata takaisin siihen kohtaan, mistä keltaisella merkitty metsätie vie toiseen suuntaan.

Viimein sitten olemme merkityllä reitillä, jota pitkin olemme alle puolessa tunnissa alhaalla Hřenskoon vievällä tiellä. Olen lopen uupunut. Mietin vieläkin, mitä jos olisin pudonnut kallioilta alas. Ohi viilettää nuori mies pyörällä. Huokaisen saksaksi: "Er könnte mich mitnehmen." Mies pysähtyy ja kääntyy nauraen katsomaan. Nolostun. Mieheni menee hänen luokseen ja selittää, että se oli vain vitsi. "Ei se mitään. Rouvan voin ottaa kyytiin, mutta sinä saat patikoida Hřenskoon", mies vastaa. 

Ei sentään. Kivistävistä jaloista huolimatta kävelemme vielä viimeiset kolme kilometriä Hřenskoon ja sieltä jälleen lautalla Elben yli Saksan puolelle.