tiistai 30. toukokuuta 2017

Kesän ihmettelyä


Eilen oli vielä näin kaunista, vaikkakin kylmä tuuli puhalsi. Tänään odotellaan sadetta: tuleeko se vai ei? Ja jos tulee, koska tulee? (Kännykällä otettu kuva)

perjantai 26. toukokuuta 2017

Hyvää viikonloppua


Tuomet ovat täydessä kukassa. Niin nopeasti kesä puhkeaa täyteen loistoonsa. Auton ikkunasta kuvasin tuon hieman resuisen oloisen kauriin, joka tepasteli kaikessa rauhassa tien yli aivan automme editse. Onneksi mies ajaa aina hiljaa.



keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kesäisiä tunnelmia


Mies halusi lähteä kajakkiaan uittelemaan, joten lähdin mukaan. Teimme pienen pyrähdyksen läheisellä merenlahdella.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Sunnuntaiaamuna


Juhannusruusun taimelle ei löydy enää paikkaa, vaikka kuinka olen miettinyt. Olen jo naapureillekin puhunut juhannusruusun istuttamisesta, mutta eilen totesin, että kaikki aurinkoiset paikat olen jo istuttanut täyteen ja nurmikon alla on kivikovaa savimaata ja kalliota niin, että tarvittaisiin valtava myllerrysoperaatio ruusun istuttamiseksi.

Poljin tänä aamuna pyörällä sille rannalle, jossa on avantouimarien pukuhuoneet ja suihkut. Kävin nopsaan meressä vetämässä pari vetoa. Merivesi on 14 astetta, mutta tuntui talvi-ihoon jäätävältä. Samaan aikaan sattui paikalle toinenkin aamuvirkku uimari, jolla olisi riittänyt juttua vaikka kuinka. Tuli hetkeksi sellainen riemullinen olo. Olen niin kaivannut ikäistäni naisihmistä, jonka kanssa saisi juoruta ja pälpättää ja nauraa.

Elämän lyhyys on tullut suorastaan iholle. Ystäviä ja tuttavia kuolee ympäriltä. Hirveästi vuosia ja kokemuksia on kyllä takanapäin, mutta sitä haluaisi vielä niin paljon nähdä ja kokea.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Aamuraportti puutarhasta


Vuorenkilvet näyttävät nyt parastaan.


Lämmin päivä tulossa.


Pikkupuutarhassani ei vielä paljon muuta kukkivaa ole kuin vuorenkilvet.


Hellästi vaalimani Flammentanz-köynnösruusuni on kuitenkin selvinnyt talvesta ja työntää vihreitä lehtiä. Toisella puolella on maanpeittoruusu ja yksi ryhmäruusu, jotka myös ovat alkaneet versoa. Istutin myös uuden ruusun ja kohta etsin juhannusruusun taimelle aurinkoisen paikan. Tilaa on tässä rivitalon pihalla kovin vähän ja kukkia kuolee ties mistä syystä (muurahaiset, myyrä, etanat, osaamaton puutarhuri) niin nopeaan tahtiin, että saa pitää kiirettä täyttääkseen niiden tilalle jotain uutta.


perjantai 19. toukokuuta 2017

Huikeita kuvia


Fillaroin tänään Ruissaloon ottaakseni kuvia valkovuokoista. Kyykkäröin valkovuokkojen seassa ja tulokset näkyvät tässä.



Tuomet kukkivat pian.


Ilma muuttui suorastaan tukalan kuumaksi ja pian oli pakattava takki pyörälaukkuun ja jatkettava matkaa T-paidassa. No, ainakin tuli pyöräiltyä viitisenkymmentä kilometriä. Sain ennen Saksan matkaamme kortisonipiikin polveen ja kuin taikaiskusta polvi lakkasi särkemästä heti seuraavana päivänä. Mitä kaikkea sitä lääketiede osaakaan! Nyt päätin pistää polven seudun lihakset kuntoon (lääkärisetä käski).

Olen ollut niin iloinen tästä, että piti se täälläkin kertoa.
Hyvää viikonloppua!


tiistai 9. toukokuuta 2017

Kotona


Kun palasimme kotiin, ihanin näky oli tämä terassillamme nukkuva kissa. Meillä on itsellä ollut kissoja aina siihen saakka, kun lapset lähtivät maailmalle. Parhaimmillaan kolme kappaletta. Olemme edelleen henkeen ja vereen kissaihmisiä. Heti teki mieli nostaa mirri syliin ja painaa sen pehmoinen turkki kasvoja vasten.

Tänään sataa räntää, lunta ja rakeita. Masentavaa.


Tänään pari tuntia myöhemmin:


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Allgäu ja Tirol


Ihana loma miehen kotiseudulla Allgäussa on valitettavasti nyt takanapäin. Näkymä loma-asuntomme ikkunasta Bad Hindelangissa. Kokkasimme täällä itse ruokamme. Vain kerran kävimme pizzalla italialaisravintolassa, jossa meille puhuttiin italiaa. Aamuisin oven taakse tuotiin uunituoreet sämpylät valmiiksi.


Paikallinen kirkko. Teimme täällä pitkiä patikointeja ihanilla vuoristopoluilla, mistä polveni ei kuitenkaan pitänyt lainkaan.

Tie Nusche-nimiselle näköalapaikalle.


Oberjoch muistaakseni.




 Hiihtohissi Imberger Hornin vuoristoasemalle, mistä kävelimme takaisin alas metsätietä.



Vietimme samalla minun 65-vuotispäiviäni ja mukana olivat myös tyttäreni, hänen miehensä ja lapsenlapsemme. Isäntäperheemme muisti minua hedelmäkorilla ja ihanalla kortilla.



Oberstdorfissa. Ilma oli välillä melkein tukalan kuuma. Voikukat ja niittyleinikit kukkivat.



 Kävimme myös Itävallan Tirolissa geokätköilemässä.




Jochpassin kiemurtelevalla tiellä matkalla Saksan puolelta Itävaltaan.



Metsätiellä ja Kanzel-nimisellä näköalapaikalla.


Sydän jäi kyllä nyt ainakin vähäksi aikaa näihin maisemiin.